Vääjäämättä lähenee se päivä, jolloin tyttö jää päivähoitoon ja ryhdyn jälleen täyspäiväiseksi opiskelijaksi. Nihkeän alun jälkeen lämmin kesä Mikkelissä oli oikein mieluisa. Aktiviteettia oli riittämiin ja voin kutsua muutamia mikkeliläisiä jo tuttaviksi, jopa ystäviksi. Ventovieraidenkin kanssa pääsee usein juttusille, kuin luonnostaan.

Opiskelija-asuntoomme olemme pienestä ränsistymisestä huolimatta kotiutuneet hyvin ja olen jopa onnistunut näkemään pihan ohi nokkosten ja ohdakkeiden. Loppukesästä huomasimme muutaman mustaviinimarja- ja karviaispensaan sekä luumupuun pihan reunalla. Miten hieno idea istuttaa pihaan hyötykasveja! Niistä on totisesti ollut paljon enemmän iloa, kuin villinä lähes sisälle tunkevista ruusupensaista. Toinen ilon aihe on ollut naapuriin muuttanut tyttäremme ikätoveri. Riemastuttavaa kohdata näissä perheasunnoissa toinenkin lapsi.

Pari viikkoa sitten kirjoitin pitkän listan asioista, jotka pitää hoitaa ennen opintojen jatkumista. Vaatteiden hankkimista, lajittelua, siivousta, järjestämistä, etsimistä, kutomista, paikkaamista… Nyt, lähes puoleen väliin ehdittyäni, olen vihdoin valmis hävittämään listan ja keskittymään olennaiseen. Syksy tulkoon.