Kelaas tätä
19.08.2010 klo 4.28 | Jenni Merovuo
Postin toimittama ilmoitus myönteisestä opintotukipäätöksestä sai minut muistelemaan tuenvaraisia elämänvaiheitani. Perheettöminä opiskeluvuosina suhde Kelaan oli kovin mutkaton. Toimitin hakemukseni yliopiston opintopalveluun ja sain tukeni ajallaan yhdeksän kertaa vuodessa.
Vielä, kun lapsi ilmoitti tulostaan, asiat näyttivät sujuvan mallikkaasti. Hakemus postiin ja vain parin kuukauden odottelun jälkeen saimme avata haikarakuosisen laatikon, joka pullisteli tarpeellisia vauvanvaatteita ja – tarvikkeita. Pulisin hymyssä suin viikkoja siitä, miten hienoa on tarjota äitiysavustus jokaiselle halukkaalle. Ja sehän on! Sittemmin Kelalta saapuvat postit ovat mahtuneet kirjekuoreen eivätkä ole aiheuttaneet vastaavaa innostusta.
Tuloni vuodelta 2006 oikeuttivat minut saamaan äitiyspäivärahaa alimman luokan mukaan, mutta se oli silti enemmän kuin opintotuki. Asumiseen emme miehen kanssa voineet enää saada tukea erikseen opintotuen asumislisänä, vaan siirryimme perheenä yleisen asumistuen piiriin, joka maksettiin minulle. Olin oikeutettu tämän lisäksi nostamaan opintotukea, mutta kykyni tuottaa opintopisteitä siinä elämänvaiheessa oli nolla, joten annoin olla.
Vanhempainvapaata seurasi hoitovapaa ja pian vietiin viimeistäkin hermoa. Kun vanhempainpäivärahan tehtävä on säilyttää tulotaso aikaisempaan verrattavana lapsen ensimmäisien kuukausien aikana, niin kotihoidontuki toimii hieman erilaisella logiikalla. Mitä vähemmän perhe tienaa, sitä enemmän tukea on mahdollista saada. Minimi on n. 314 €, jonka lisäksi voi hakea kotihoidon lisää.
Järjestelmä on siitä hankala, että se olettaa perheen tulotason pysyvän lähes muuttumattomana. Toisin sanoen, joko ollaan vakituisessa työsuhteessa tai työttömiä, pelkkiä opiskelijoita tai säännöllisessä osa-aikatyössä. Muun muassa käsite keikkatyö on Kelalle vieras tai vähintään ongelmallinen. Kun mieheni oli töissä muutan kuukauden putkeen, Kela katsoi tämän olevan vakituinen tulotasomme, ja tervehti meitä lähes kahden tonnin palautusvaateella. Asiaa selvitettäessä meitä pyydettiin ilmoittamaan tulomme 12 kuukautta eteenpäin! Ilman varmuutta tulevista työrupeamista pyyntö kuulosti suorastaan piruilulta. Meidän oli myös vaikea hakea tukea uudelleen, koska tiedoissamme näkyivät nämä oletetut kuukausitulomme. Computer says no.
Valituksemme pyörii edelleen byrokratian matelevissa rattaissa. Pelkästään käsittelyn hitaus onkin aiheuttanut osansa hammasten kiristyksestä. Yllättäen ilmaantuneet työkeikat antavat vain vähän aikaa selviä mitä ylimääräistä on saanut. Muutosilmoituksen voi hoitaa kätevästi netissä, mutta kotihoidontuen liikamaksua on mahdoton palauttaa saman tien sitä kautta. Siitä on tehtävä päätös, mikä kestää sen verran kauan, että liikamaksua ehtii kertyä lisää. Päätöksen saapuessa on vielä lähetettävä toive maksutavasta päästäkseen kiinni itse laskuun. Tähän on kulunut helposti kolme - neljä kuukautta, jolloin keikkalaisen työtilanne voi olla jo jälleen muuttunut. Olisiko kaikkien etu kehittää tukijärjestelmää kohti edes pientä liikkumavaraa?
Keskustelu
Ulkokotkalainen Raumalta | 19.8.2010 | 7:39
Suomen saadessa mainetta ja kunniaa maailmalla parhaimpana maana asua, tuntuu typerältä valittaa järjestelmän toimimattomuudesta ja epäreiluudesta. Toisaalta, olisi tekopyhää hehkuttaa sitä. Meillä opiskelijoilla asiat tuntuvat olevan sekaisin kuin Haminan kaupunki, sanokoot jenkkiläiset Nobel-palkitut tutkijat mitä tahansa.
Pienen lapsen äitinä ja opiskelijana olen kanssasi täysin samoilla linjoilla. Paras ratkaisu tuntuisi olevan se, ettei kumpikaan vanhemmista hakeutuisi töihin, vaan eläisi minimiavustuksilla ja roikkuisi leipäjonoissa. Niin, meille opiskelijoillehan ne jonot on tarkoitettu? Opintotuen asumislisän poistaminen opiskelijalta lapsen synnyttyä tuntuu rangaistukselta, vaikka samalla toitotetaan, että lapset tulisi tehdä nuorena. Anteeksi, mutta miten tätä yhtälöä tulisi noudattaa?
Onneksi valtio keksi vielä opiskeluoikeuden rajauksen. Siinäpä sitten elätät perhettä, opiskelet niska limassa ja yrität toteuttaa yhteiskuntamme toivetta saattaa maailmaan lapsia työvoimaksi, jotta suurten ikäluokkien aiheuttamat kulut saataisiin maksettua.
Leo Nid | 23.8.2010 | 23:37
Hallituksen budjettiriihi: “Pidennetään työuria alkupäästä.”
H.H. | 24.8.2010 | 9:55
Samainen budjettiriihi päätti poistaa suunnitelmista myös opiskelijoille kaavaillun opintotuen huoltajakorotuksen. Idea siis kulttuuriministerillä oli helpottaa opiskelevien vanhempien elämää ilman yhtään lisäkäyntiä eri virastoissa.
Samalla olisi poistunut erilaisia tuloloukkuja, kuten toinen vanhempi opiskelee ja toinen on työtön niin on (taloudellisesti)kannattavampaa asua eri asunnoissa kuin samassa ja muuta älytöntä.
Äänestäkäähän opiskelijat tulevissakin vaaleissa kokoomusta
Jenni Merovuo | 26.8.2010 | 12:23
En ole myöskään ihan varma tuosta opintotuen paloittelusta kandin- ja maisterintutkintoihin. Tietysti ymmärrän sen logiikan ja se käy monissa tapauksissa myös järkeen. Kuitenkin omatkin kandin paperit antavat odotuttaa itseään erään kurssin vuoksi ainakin kevääseen ellei pidemmälle ja kuitenkin tulen sillä aikaa jatkuvasti etenemään kohti maisteriutta.
Leo Nid | 29.9.2010 | 14:38
Opintotuen paloittelu on susi! Se ei ota huomioon sitä, että eri aineissa opintorakenteet voivat olla paljonkin toisistaan poikkeavia. Jos verrataan esim. oikeus- tai kauppatieteilijöitä, joilla on ollut olemassa jo vuosia toimiva putki josta he ovat viidessä vuodessa valmistuneet suoraan työelämään; ja joitakin humanisti- tai yhteiskuntatieteitä, joissa on erilaisia sivuainevariaatioita ja pari suoritettavaa sivuainetta näin työllisyydensä kohentamiseksi.
Tilannetta eivät helpota erillislaitokset (kielikurssit, ATK…) joiden pakolliset kurssit ovat tupaten täynnä ja yksikin harha-askel sysää sinut odottamaan vuoden verran seuraavaa alkavaa kurssia.
Jarkko Pesonen | 14.10.2010 | 23:44 | www
“Suomen saadessa mainetta ja kunniaa maailmalla parhaimpana maana asua”
Tämä määritelmähän on täysin sidottu siihen, minkälaista indikaattoreita käytetään. Tästä eräs amerikansuomalainen bloggaaja kirjoittaa seuraavasti:
“Vaikka jokainen indeksi olisikin metodologisesti validi (eli myös puolueeton), sen antaman tiedon rajoitteet tulisi ymmärtää. Nopeasti kehittyvät maat eivät ole yhtenäisiä kaikkialla vaan esim. Hongkongin, Macaon ja Shanghain elintaso poikkeaa varsin paljon Kiinan maalaisprovinssien elintasosta. Vastaavasti kehitysmaita ja teollisuusmaita ei usein edes voi verrata keskenään, esim. HDI:n lapsikuolleisuus ja eliniän odote ovat teollisuusmaissa lähes satunnaiskulullisia (random walk) tekijöitä.
Indeksien perustavanlaatuisempi ongelma on kuitenkin siinä, että ne edustavat enemmän tai vähemmän oikeaa kuvaa nykyhetkestä. Ne eivät kerro mikä nykykehityksen mahdollisti tai mihin me olemme menossa. Lähes kaikkien länsimaiden (Yhdysvallat mukaan lukien) on kohdattava kaksi veret seisauttavaa tosiasiaa: valtava velkataakka ja väestön ikääntyminen.
Pohjoismaiden huippuasema erinäisissä indekseissä 2000-luvun alussa on perua hyvinvointivaltiota edeltäneelle ja noin sata vuotta kestäneille verrattain vapaille markkinoille ja matalalle verotukselle. Korkean verotuksen ja tiukan työvoimasäätelyn tahroista huolimatta, alueen vapaat markkinat nostavat pohjoismaat vielä tänäänkin kärjen tuntumaan sekä Fraser Instituutin että Heritage Foundationin vuosittaisissa tutkimuksissa. Hyvinvointivaltion tukipilari korkea verotus on juuri se pohjoismaiden Akilleen kantapää, joka tulee tuomaan lopun 30-vuotiselle projektille, jonka aikana kansalaisten elintaso on parhaimmillaankin pysynyt samana ja se olisi romahtanut ilman lisääntynyttä kansainvälistä kauppaa ja valtavaa velanottoa. Korkea verotus yhdistettynä muuten vapaaseen talouteen tarkoittaa käytännössä sitä, että talous pyörii hyvin nykyisillä urillaan mutta se ei pysty kehittymään.
Indeksejä parempi tapa tarkkailla maan tulevaisuudennäkymiä on keskittyä kahteen tilastoon: maahan- ja maastamuuttoon määrään ja laatuun sekä investointien määrään ja suuntaan. Vaikka Suomen vuosittainen muuttovoitto on noin 10-15 000, Suomesta poismuuttaneet ovat pääsääntöisesti kaupallisen, teknisen tai luonnontieteellisen maisteritason koulutuksen saaneita, kun taas Suomeen muuttaneet koostuvat pääasiassa ns. huippuosaajista. Suomi kärsii valtavasta aivovuodosta. Muutaman sodan riepotteleman maan lisäksi, pohjoismaat ovat myös ainoita maita koko maailmassa jotka tekevät vuosittaista investointitappiota: pohjoismaalaiset siis investoivat enemmän ulkomaille, mitä ulkomaalaiset investoivat takaisin pohjoismaihin. Tämä on erittäin huolestuttava kehitys varsinkin kun otetaan huomioon, että maailmantalous kasvaa pari prosenttia vuodessa, minkä vuoksi jokaisen valtion investointitaseen pitäisi oletusarvoisesti olla positiivinen.
Indeksien tai pohjoismaiden kritisointi ei tietenkään tarkoita, että Suomi olisi huono maa asua. Globaalissa mittakaavassa Suomi on paljon parempi asuinpaikka kuin esimerkiksi Syyria, Senegal, Serbia, Samoa tai Suriname (jos s-alkuisissa maissa pysytään). Huonon maahanmuuton laadun ja investointitaseen vuoksi pohjoismaiden suunta on kuitenkin vahvasti alaspäin. Pohjoismaiden glorifiointi Newsweekin kaltaisten indeksien avulla ja pohjoismaalaisesta mallista kirjoitetut hagiografiat aiheuttavat pohjoismaalaisille valtavasti hallaa, koska ne vahvistavat poliitikkojen ja kansalaisten harhaluuloa, että nykyinen hatara järjestelmä on vakaalla pohjalla.”
http://vaaleanpunainenelefantti.blogspot.com/2010/09/suomi-ja-vertailevat-indeksit.html
Jätä kommentti
Huom! Kommenttisi näkyy kaikille käyttäjille vasta, kun ylläpito on hyväksynyt sen. Asiattomat, provokatiiviset ja eritoten nimimerkin takaa ja ilman virallista sähköpostiosoitetta lähetetyt viestit eivät välttämättä päädy julkaistavaksi. Reiluinta on keskustella omalla nimellä, sähköpostiosoitettasi ei julkaista vaan se jää ylläpidon tietoon.
- Anteeksi, saisinko opiskella?
- Ei ole huonolla helppoa
- Ensipuraisu
- Etsitään päiväkahviseuraa
- Harmaalta näyttää
- Jäätkö iäksi?
- Johan, det är marknade nu!
- Joutilaisuuden tila
- Kelaas tätä
- Keppiä ja pork... tai laitetaan pelkkää keppiä
- Heikki Junkkari:
Niin, eihän lääketieteen opiskelijoilla ole mielessään mikään muu kuin raha. KOTA - tietokannan mukaan lääketieteen koulutusalalla ylempää korkeakoulututkintoa... - Tomi Vainio:
Taitavat medisiinarit olla enemmän huolissaan tulevista palkoistaan kuin opetuksen tasosta. - Anonymous:
Yliopiston johto ja strateginen hallitus varmasti nukkuvat yönsä kuin pienet lapset konsanaan - vailla huolen häivää, ei murheita ‘lain.







