Kiinnostaisiko Mannerheimin salonkivaunu? Sori vaan, se on auki vain kerran vuodessa.
Ensipuraisu
13.06.2010 klo 5.48 | Jenni Merovuo
Muutin Mikkeliin ristiriitaisin tuntein. Toisaalta innokkaana ja optimistisena, toisaalta haluttomana jättämään asemat, joihin olin kovin kiintynyt. Mikkeli oli minulle tuttu vain ohiajopaikkana Joensuun ja Helsingin välissä eikä siellä odottanut ensimmäistäkään tuttavaa.
”Suomen Florida”, minua valistettiin Mikkelin ikärakenteesta ennen muuttoa. Keskustassa tuntui tosiaan vaeltavan iäkkäämpää kansalaista, mutten ihan heti kiinnittänyt siihen huomiota. Ketä muita arkisena aamupäivänä voisikaan odottaa tapaavansa palveluiden ääreltä? Pian huomasin kuitenkin tekeväni muitakin huolestuttavia havaintoja. Uuden kodin pihakeinut riippuivat rikkinäisinä. Läheisillä leikkikentillä laitteet taas olivat liiankin moitteettomassa kunnossa emmekä tavanneet niiltä ketään. Kirpputorilta löysin ihanaiset lastenkengät pilkkahintaan, aivan kuin kukaan muu ei niitä tarvitsisi. Missä piileksivät lapsiperheet? Se lisäksi mies kummasteli hiljaista musiikkitarjontaa. Puuttuuko kaupungista keikkapaikka vai kysyntä? Tulisiko tästä vielä odotettua työläämpää?
Joensuussa oli niin helppoa, näin olen muistavinani. Vaati vain astua ovesta ulos, niin lapsi sai leikkiseuraa ja äiti vaihtaa ajatuksiaan aikuisen kanssa. Ruoritiellä tarjoiltiin opiskelijatalon vertaistukea parhaimmillaan. Kaupunki ja sen joukkoliikenne olivat hallussa. Nälän yllättäessä saattoi piipahtaa yliopistolla tai virastotalolla syömässä opiskelijahintaan tai hakemassa kauppahallista makoisan pyörön välipalaksi. Oli hiihtoladut ja kirjastot ja aurinkoiset säät. Ja ystävät, ihanat ystäväni!
Ystävät varmasti pysyvät, mutta koti on nyt täällä. Kaupunki on itse asiassa tyypillisyydessään oikein oiva. Kesäkaupunki. Ruutukaava. Rakennustyöt. Torikirppis. Talvella hiljaisempaa, arvelisin. Toki omia erikoisuuksiakin löytyy. Ja lapsia ja työikäisiä on todistettavasti nähty, joten kyse on vain siitä kuinka heidät kohtaa. Eikä tarvelistani edes ole niin erityinen, etteikö Mikkelillä olisi kaikki mahdollisuudet saada minut viihtymään. Päivä se oli ensimmäinen aikoinaan Joensuussakin.
Jätä kommentti
Huom! Kommenttisi näkyy kaikille käyttäjille vasta, kun ylläpito on hyväksynyt sen. Asiattomat, provokatiiviset ja eritoten nimimerkin takaa ja ilman virallista sähköpostiosoitetta lähetetyt viestit eivät välttämättä päädy julkaistavaksi. Reiluinta on keskustella omalla nimellä, sähköpostiosoitettasi ei julkaista vaan se jää ylläpidon tietoon.
- Anteeksi, saisinko opiskella?
- Ei ole huonolla helppoa
- Ensipuraisu
- Etsitään päiväkahviseuraa
- Harmaalta näyttää
- Jäätkö iäksi?
- Johan, det är marknade nu!
- Joutilaisuuden tila
- Kelaas tätä
- Keppiä ja pork... tai laitetaan pelkkää keppiä
- Heikki Junkkari:
Niin, eihän lääketieteen opiskelijoilla ole mielessään mikään muu kuin raha. KOTA - tietokannan mukaan lääketieteen koulutusalalla ylempää korkeakoulututkintoa... - Tomi Vainio:
Taitavat medisiinarit olla enemmän huolissaan tulevista palkoistaan kuin opetuksen tasosta. - Anonymous:
Yliopiston johto ja strateginen hallitus varmasti nukkuvat yönsä kuin pienet lapset konsanaan - vailla huolen häivää, ei murheita ‘lain.







