Pikkuruinen tytsy aloitti päivähoitonsa keskiviikkona kuin vanha tekijä. Nopea suukko poskelle ja leikkimään! Minä en ollut yhtä reipas, vaan portista poistuessani pyyhin jo silmäkulmia. Kasvavat niin nopeasti! Tuokin jo niin itsenäinen ja neuvokas…

Kotona odotti lähes aavemainen tunnelma. Hiljaista, rauhallista ja siistiä. Tekemistä riitti, mutta en yhtäkkiä tiennytkään mistä aloittaa. Luotin tyttäreni pärjäävän hoidossa, mutta ajatukseni harhailivat silti häneen. Keittelin teetä, avasin läppärin ja alkoihan se sujua. Hetken kuluttua olin jo kotonani kuin jossain muualla. Pidin kuumaa juomaa ihan pöydän reunalla, keskityin pitkiksi ajoiksi koneen ääreen ja söin rauhallisen lounaan, jonka päätavoitteena oli saada itseni kylläiseksi. Selväksi kävi, että on opiskelu helpompaa tällä järjestelyllä kuin kotihoidossa. Havaitsin myös kuin huomaamatta kasvattaneeni kotiäitinä kosolti motivaatiota opintojen loppuun saattamiseksi.

Aluksi piti saada tolkkua lukuvuoden suunnitelmaan. Opintoja samaan aikaan kanssani jatkava ystäväni aloitti suunnittelun amanuenssin juttusilla, joka olisi ollutkin mitä fiksuinta. Kauan poissa olleena olen ehtinyt jo unohtaa paljon, erityisesti sen, mitä ihmettä mahdoin fuksivuonna luulla tekeväni piirtäessäni henkilökohtaista opintosuunnitelmaani. Koska amanuenssin toimistolle on Mikkelistä matkaa, päätin kuitenkin selvitellä kuviot itse. Kävin läpi tutkintorakenteen, tulevat ja menneet pää- ja sivuaineopinnot, tenttipäivät sekä kurssiaikataulut. Aikaa meni aika lailla.

Haastetta ja työtä hommaan lisää etäopiskelu. On selvitettävä etätenttimahdollisuudet, kuljetukset, yöpymiset, kirjojen saatavuus sekä anoa mahdollisuutta korvaaviin opintosuorituksiin. Se onkin varmasti vaikein osuus. Kurssit on suunniteltu niin, että opiskelija suorittaisi ne tarjonnan mukaan ja poikkeustapauksien salliminen tietää aina ylimääräistä työtä vastuuopettajalle. Monissa oppiaineissa korvaavista suorituksista ei ole yhteistä linjaa, joten jää kurssin vetäjän oman harkinnan varaan päättää onko se aiheellista. Heidän suopeutensa varaan olen suunnitelmani kyhännyt.

Korvaavuksista sopiessa olisi varmasti parasta olla liikkeellä hyvissä ajoin. Tähän mennessä olen saanut sekä myönteisiä, että kielteisiä vastauksia. Lupa suorittaa kurssi kokonaan tai osittain esseellä, kotitehtävillä tai tentillä on luonnollisesti huippujuttu. Arvostan. Seminaarien luotan sujuvan parhaiten, ne ovat kiinnostavia ja tulen kuitenkin osallistumaan niihin mahdollisimman paljon. Mutta taakkanani on edelleen tiettyjä pakollisuuksia, joiden kiertäminen ei tunnu onnistuvan millään. Ja kyllä ottaa päähän! Kismittää niin maan perusteellisesti, vaikka varsin hyvin tiedän ja ymmärrän, miksei kaikki venkslaukset onnistu.

Vaan ei auta, kun täytyy.