Kampuksen kirjaston edessä on vilkkuva Merry Christmas! -valokyltti ja yliopiston kappelin räystäisiin on kiinnitetty alas asti ulottuva, räikeä valonarukokoelma, jonka alla ei voi seisoa saamatta migreenikohtausta. Siinä on kaikki, mikä täällä muistuttaa mua joulusta. Suomen itsenäisyyspäivä meni ohi, Hesarin sivuilla ”pukuloiston” kuvat palauttivat mun sisäisen kalenterini ajantasalle. Jätän kaksi esseetä huomisen murheeksi, koska tänään löysin kanadalaisen flamenco-radiokanavan. Olen niin mustalaisfiiliksissä, etten pysty nyt keskittymään ilkeiden japanilaisten tunkeutumiseen Joseonin ajan Koreaan. Jos korealaisilta kysyy jotain Japanista tai Kiinasta, ei voi olla huomaamatta vanhoja kaunoja. Korea on niin monta kertaa saanut ...

Torstai oli niin hurmaava että päätimme lähteä perjantaina katsomaan vielä festivaalien päätöselokuvan. Liput olivat tietysti loppuunmyydyt mutta keinolla tai toisella pääsimme sisään ja elokuva oli menestys. Ilta jatkui Busanin hiekkarantoja käyskennellessä ja ravintoloihin tutustuessa.

Päivä toisensa jälkeen täyttyvät kotitehtävistä, saliurheilusta, kavereiden tapaamisesta ja tällä viikolla aloitetusta taistelulajista, jota opettajani kutsuu schippalgiksi. Palatakseni vielä aikaan, kun saavuin Daeguun – päivä oli hikinen ja juna ja kadut täynnä ihmisiä. ”Buddy”, yliopiston tuutori, oli mua vastassa asemalla vaaleanpunaisissa lenkkareissaan ja vihreissä minishortseissaan. Lenkkarit ja minishortsit yhdessä ja erikseen ovat ilmeisesti lempiasusteita korealaisille tytöille. Keimyung yliopiston asuntola osoittautui ihan kohtalaiseksi. Koko käytävän kanssa yhteisiin vessoihin ja suihkuihin voi sopeutua. Huonetoverini oli varannut alapedin ja vasemmanpuoleisen kirjoituspöydän. Kuvittelin itseni opiskelemassa jonkun kanssa vierekkäin koulupöydän ääressä ja nauroin. Ensimmäisen ...

Miksi korealainen tervehdys tarkoittaa sekä hei että mitä kuuluu? Opiskelevatko korealaiset oikeasti niin paljon kuin huhutaan? Mitä eroa ja yhteistä on pohjoisella ja eteläisellä Korealla? Voiko siellä juhlia niin kuin Suomessa?

Olen uhonnut alkavan lukuvuoden olevan viimeiseni tämän tutkinnon parissa. Käytännössä valmistuminen on mahdollisuuksien rajoissa, mutta, kuten tavallista, olen jo hyvissä ajoin asettunut itseni pahimmaksi uhkaksi. Minulla on ilmennyt semmoista ilmaisupuolen ummetusta. Vaiva ei liene vielä vaarallinen, mutta erittäin epämiellyttävä. Käytännössä se tekee kirjallisesti tai suullisesti tuotettujen, esimerkiksi opintoihin liittyvien, ajatusten rakentamisen sekä loppuun saattamisen erittäin vaikeaksi ellei mahdottomaksi. Teksti on kouristelevaa, tiivistä ja siitä huomaa heti, että se on puserrettu väkisin ja henkeään pidättäen. Keskeneräiset tehtävät pakkaantuvat tuotantoketjun loppupäähän ja suurena könttänä niiden ulos saaminen tuntuu entistä työläämmältä. Riskinä on myös takaisinvirtaus. En ole maininnut tästä ...

Kuopion Ylioppilasteatterikin räväyttää ilmoille viikonlopullisen täyttä taiteen ilotulitusta Lyhytteatterifestivaaleilla Nuamoilla. Kun on halukas myös sivistämään itseään yliopiston puolella, voi ottaa osaa Kuopion ensimmäiseen yliopiston Symposiumiin, missä keskustellaan rakkaudesta mitä monipuolisimmin.

Päätin yhden junamatkan ajan kaivaa kohtaamistani tilanteista parhaan puolen. Pääsin Pieksämäelle.

Ehkä kirjoittaja itsekään ei aina tajua, mitä kirjoittaa. Luulee sanovansa yhtä ja luo todellisuudessa toista. Kaikki on yhtä isoa kaaosta, kukaan ei ymmärrä kenenkään olennaista sanomaa vaan takertuu sivuseikkoihin vain koska ne sattuvat ehkä linkittymään jollain tapaa tämän omaan elämään. Siitä seuraa ajatusvyöry, asiat pomppivat seuraavaan ja jälleen uuteen, keskustelu kadottaa rakenteensa ennen kuin ehti edes istuttaa juuriaan ensimmäisen puheenvuoron aikana.

Tiedät varmaan sen tunteen, kun huomaa itsessään jonkin uuden, ärsyttävän piirteen tai maneerin. Tulee semmoinen olo, että miten hitossa olenkaan voinut elää jo parikymmentä vuotta itseni kanssa huomaamatta miten osaan olla välillä kenkku.

Olen ollut reipas.

Ihmettelen suuresti tätä eduskunnan päätöstä leikata alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen perusosaa, mikäli hän keskeyttää koulutuksen tai kieltäytyy siitä. Siis toisin sanoen lakisääteistä lupaa kiristää nuorta sitoutumaan ihan mihin vaan opintoalaan huolimatta elämäntilanteestaan ja terveydentilastaan. Eilisen Helsingin Sanomien (HS 8.12.2010) mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa istuva Arja Karhuvaara perusteli, että laki mahdollistaa otteen nuoresta, jolloin sosiaalitoimi ”voi tehdä hänen kanssaan suunnitelman koulutuksesta”. Mielestäni toimenpide on pikemminkin voimakas isku polvitaipeisiin, jonka jälkeen tarjotaan sopimusta ja kynää. Haluatko allekirjoittaa vai potkitaanko lisää? Valiokunnan puheenjohtaja Inkeri Kerola katsoi tiistaina asiakseen jakaa lakiesitystä vastustamaan ehtineille nuorille neuvon: ”Teidän olisi pitänyt olla viime ...

Otsikko sen jo kertookin.

Sitä voisi kiiruhtamisen sijaan istua hetkeksi, katsahtaa ympärilleen 270 astetta ja tarkentaa kaikessa rauhassa.

On se vaikeaa, kun näitä ajatuksia päässä.

...

Seksuaalisuutta rajoittamaan pyrkivää, Raamattuun kaiken tietonsa ja ymmärryksensä perustavaa vähemmistöä en välttämättä oikein ymmärrä mutta haluan silti kunnioittaa heitä. Ihmiset ovat erilaisia, eivät he voi itse suuntautumiselleen mitään. Haluan ainakin omasta puolestani julistaa, että hyväksyn heidät täysin kokonaisina ihmisinä yhteiskuntaamme, heitä ei tulisi missään yhteydessä syrjiä, vainoamisesta puhumattakaan.

Opiskelijaelämä on hurjan kiireistä. On seminaaria, kirjatentti jos ei useampi tulossa, on kokousta ja illanviettoa. Haluaa urheilla, bileet on täällä ja tuolla ja niitä seuraa yleensä päivän kahden dagen efter. Pari päivää on pakko ottaa rennommin, käydä kaupassa, pestä viikon pyykit ja nukkua kaksitoista tuntia yössä, kunnes sama rumba taas käynnistyy.

Jos ruotsi ja venäjä kilpailis, niin kumpi voittais?

Tohtorin tittelit ja tiedon huutava halu kaikuvat korvissani. Nyt minusta tulee kaikkea sitä mistä olen monet vuodet haaveillut, mutta minkä toteutuksessa on ollut toisinaan jopa ylitsepääsemättömän tuntuisia vaikeuksia.

Tein syksyn ensimmäisen opintoretken Joensuuhun. Olipa mukavaa osallistua luenoille! Päällimmäisenä reissusta kuitenkin jäi mieleen kampuksen huolestunut ja epätietoinen pohjavire.

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet strategian parissa ja vaikka opintovuosi näyttää kaikkiaan mukavalta, liittyy hopeareunukseen myös pilvi.

Munimalla lisääntyvä ihmisolento olisi kuitenkin nykyiseen nähden yhdessä suhteessa varsin erikoisessa asemassa – äiti ei voisi olla yhtä varma siitä, että lapsi olisi hänen omansa!

Kesä oli huippu, mutta nyt voi syksy jo alkaa.

Postin toimittama ilmoitus myönteisestä opintotukipäätöksestä sai minut muistelemaan tuenvaraisia elämänvaiheitani.

Syvienkin vesien asukki saattaa kuljettaa palaa taivasta sisällään.

Roskilde has started this year slow, with only music till midnight, and plenty of time left to recover for the next days. Two big names shone in Thursday's schedule: LCD Soundsystem and Gorillaz. The first will stop in Helsinki at Flow Festival in Helsinki, and Gorillaz just came fresh from their concert at Glastonbury. In both of them, the stars did the heavy lifting; Damon Albarn welcoming all the guests that joined him in performing a concert that will not be remembered for long. New album songs did did not translate well to a festival stage and nor The Clash ...

Welcome readers. I am Andres Moreno, and I am the new live reporter at Uljas, live from Roskilde Festival. When I grow up I would like to be as Alexis Petridis, the music journalist from The Guardian. Check his review of this year's Glastonbury. It is been eight years since I got to Joensuu for the first time, now I am finishing my PhD in Computer Science Education at UEF. Living in Joensuu I have had the chance to attend Ilosaarirock several times and to enjoy the Nordic happiness that spreads in local festivals. Roskilde Festival claims to be the biggest one in ...

Mitä voi vaatia ja keneltä, jos on vain opiskelija?

On ollut mielenkiintoista seurata Pohjois-Korean edesottamuksia maailman jalkapallonäyttämöllä. Hetkeksi sai jopa palata kultaiselle 80-luvulle, kun huhut loikkaamisista levisivät kulovalkean tavoin aina uutisiksi asti. Neljän pelaajan katoaminen joukkueesta kumottiin kuitenkin heti. Näinä terrorismin vastaisina aikoina ei enää liene ”toista puolta”, jonka syliin mennä? Kun sain seurata, kuinka pohjoiskorealainen pelaaja niisti nenäänsä kesken ottelun, kuin suomalaishiihtäjä ikään, en voinut olla muistelematta jokusen aikaa sitten ilmestynyttä ranskalaista dokumenttia Pohjois-Korean arjesta. Huolimatta suur-valtapolitiikasta jonkun on lakaistava, laskettava lehmät laitumelle ja katseltava taivaalle haaveillen. Huolimatta siitä, että on olemassa ”ylhäältä annettu” totuus, on aina olemassa inhimillinen minimi, olkoonkin se sitten vaikka, kuinka nenän saa ...

Uusien tuttavuuksien tapaaminen on innostavaa ja jännittävää, mutta voimia vievää.

Totuus on, että urheilu on uusi taide, ja jalkapallo sen kirkkain tähti, joten alkakaapa tehdä tilaa meille humanisteille siellä selostuskopeissa.

Ensin mennään Mikkeliin ja sitten ihmetellään mihin sitä on jouduttu.