Back To Schoolissa biletettiin nuorten artistien voimin

Teksti: Markus Raatikainen
Kuvat: Juuso-Valtteri Kivimäki
Ensimmäisenä yleisöä energisoi Sini Yasemin.

Ainejärjestö Praxiksen Kerubissa järjestämät Back To School -bileet osoittautuivat mieltä avartavaksi kokemukseksi. Ennakkoon olin skeptinen sekä Aleksanteri Hakaniemen että Sini Yaseminin osalta, sillä Spotifyssa tarjolla olevat biisit eivät juuri iskeneet.

Illan musiikkitarjonta alkoi puoli tuntia ilmoitettua myöhemmin klo 22.30 ja ensimmäisenä lavalle astui bändinsä kanssa Sini Yasemin. Keikka alkoi Pukukoodilla ja nopeasti selvisi, mikä on pelin henki: Yaseminilla on erottuva ja vahva ääni, joka toimi livenä huomattavasti paremmin kuin suoratoistopalveluita hyödynnettäessä.

Viimeistään illan kolmantena kuullun Mun Kaa aikana Yasemin osoitti olevansa hyvä live-esiintyjä. Nuoruuden energia välittyi yleisöön ja jengi lähti hienosti mukaan naisen tähän mennessä eniten striimattuun biisiin. Seuraavaksi artisti väläytti herkempää puoltaan tulkitsemalla parhaan slovarinsa Kavereita ja paikalla olleen yleisön kädet nousivat biisin aikana tekemään aaltoja. Sen sijaan Tyynysotaa osoittautui ennakko-odotusten kaltaiseksi: en ole biisistä ikinä pitänyt ja livenä se ei uponnut yhtään sen paremmin. Yasemin päätti keikkansa vetämällä Raappanan biisin Chillii, jossa hän itse oli feattaamassa. Lopetus oli onnistunut, sillä artisti sai vähitellen keikan aikana lisääntyneen yleisön kunnolla liikkeelle!

Livemusiikki näytti taas voimansa, sillä Sini Yasemin oli livenä huomattavasti parempi kuin koneen äärellä kuunneltuna. Hänen äänensä pääsi todella hyvin oikeuksiinsa eikä energiasta ollut pulaa. Energinen, nuori ja varsin kiinnostaviin sanoituksiin kykenevä artisti voi tulevaisuudessa kyetä koviin juttuihin.

Illan toisena esiintyjänä kuultiin Aleksanteri Hakaniemeä.

Noin vartti edellisestä lavalle hyppäsi vuorostaan Aleksanteri Hakaniemi. Hakaniemen aloittaessa oman osuutensa yleisöä oli löytänyt paikalle varsin runsaslukuisesti ja syttyiväthän he kun 15 aloitti tarjonnan. Rento bilemusiikki taisi olla juuri sitä, mitä suuri yleisö tilasi. Sama meno jatkui uuden biisin voimin ja kolmantena kuultu Filmi Katkee viimeisteli vauhdikkaan aloituksen. Henkilökohtaisesti aloitus ei minuun uponnut juuri lainkaan, sillä biiseistä jäi puuttumaan yleensä arvostamani syvällisempi ote, eikä niissä ollut mitään erityistä huomiota herättävää.

Pari seuraavaa kappaletta muodostuivat onneksi positiivisiksi yllätyksiksi. Hakaniemi tulkitsi yksin akustisella kitaralla vielä julkaisemattoman Poikkeuksen, joka oli myös yleisön mielestä onnistunut veto. Seuraavan biisin aikana bändi ilmestyi lavalle ja uutta materiaalia edustanut biisi keräsi yleisöltä spontaanit aplodit, mitä voi aina pitää onnistumisen merkkinä. Akustinen osuus toi settiin syvyyttä, mitä en etukäteen osannut todellakaan odottaa. Rauhallisen osuuden jälkeen keikan lopetus muodostui bilettämiseksi: varsinkin Pane mut sekasin sai porukan kunnolla vauhtiin ja esitys päättyi riehakkaissa tunnelmissa.

Molemmat keikat nähtyäni suuremman vaikutuksen tehneestä ei ollut epäselvyyttä: Sini Yasemin kykeni live-esityksellään nostamaan kappaleidensa ilmeikkyyttä ja tasoa, mitä puolestaan Aleksanteri Hakaniemestä ei voi tuon illan perusteella sanoa. Artistivalinnat olivat sikäli onnistuneita, että yleisö syttyi hienosti molempien musiikille.