Kaikki kirjoittajan Uljaan Päätoimittaja artikkelit

”Sote on nyt yhteiskunnan suurimpia kipupisteitä”

Teksti: Venla Okkonen
Kuvat: Iisa Manninen
Sirpa Hartikaisen mukaan sote-uudistus on suurin muutos sitten kansanterveyslain.

Sosiaali- ja terveysala on sote-uudistuksen myötä ennennäkemättömien muutosten edessä. Moninaisia tuen muotoja tarvitsevien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden palvelemisen sekä sote-integraation tueksi Itä-Suomen yliopistossa on panostettu vaikuttavuuden tutkimukseen ja siihen liittyvään koulutukseen. Keskeisenä foorumina projektissa toimii Vaikuttavuuden talo, jonka missiona on koota yhteen eri tieteenaloilla tehtävää, hyvinvointiin ja terveyteen liittyvää vaikuttavuuden tutkimusta.

Vaikuttavuustutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisista palveluista ja hoitomuodoista on asiakkaille hyötyä tai mahdollista haittaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä että tutkitaan, onko tietyn Alzheimerin taudin hoitoon tarkoitettu lääke yhteydessä lonkkamurtumiin, parantaako tietty sosiaalipalvelu pitkäaikaistyöttömien elämänlaatua tai tukevatko uudenlaiset kotouttamiskeinot maahanmuuttajien hyvinvointia.

Kuopion kampuksella vaikuttavuustutkimushankkeen terveystieteellistä puolta luotsaavan Sirpa Hartikaisen mukaan sote-uudistus on herättänyt huolta monia erilaisia tuen muotoja tarvitsevien ihmisten hoitopolkujen katkeamisesta muutosten myllerryksessä.

”Se on nyt meidän yhteiskunnan suurimpia kipupisteitä ja suurin uudistus sitten kansanterveyslain. Se on asia, jota pitää myös tutkimuksella lähestyä ja kysyä, mikä siinä muutoksessa muuttuu, mitä siellä tapahtuu”, Hartikainen sanoo.

Yhteiskuntatieteiden puolella sosiaalipalveluiden vaikuttavuutta edistävän tutkimusalueen johtajan Marja Vaaraman mukaan sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon arjessa kohdataan ja hoidetaan jo nyt jatkuvasti asiakkaita, joiden palveluiden tarpeet ja ongelmat ovat moniulotteisia. Uudenlaisille tutkimuksellisille lähestymistavoille löytyy siis yhteiskunnallista tilausta.

”Varsinkin soten myötä, mutta yleensäkin, vaikeimmin hoidettavia ja palveltavia asiakkaita sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat ne henkilöt, joiden ongelmat ovat hyvin monimuotoisia. Heidän tilannettaan ei pystytä ratkaisemaan ilman monitieteistä moniammatillista ymmärrystä asiasta”, Vaarama toteaa.

Hänen mukaansa moninaisia palveluja tarvitsevia ryhmiä ovat esimerkiksi maahanmuuttajat, pitkäaikaistyöttömät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä ikääntyneet.

Vaaraman mukaan tarve tutkimukselle tulee monesta suunnasta. Verorahoilla on tuotettava tehokkaita palveluita, palvelujen asiakkailla on oikeus saada vaikuttavaksi todettua hoitoa ja myös työntekijöillä on oikeus voida käyttää tutkittuja menetelmiä. Yhteiskunnallinen ja tieteellinen intressi kulkevat Vaikuttavuuden talossa siis käsi kädessä. Lopulta foorumin tavoitteena on tuoda myös eri tieteenalojen osaamista yhteen uudenlaisten tutkimuksellisten lähestymistapojen luomiseksi.

”Monitieteisyys on kompleksisen yhteiskunnan tarve, johon myös tieteen täytyy vastata. Mielenkiintoistahan tämä on, mutta tämä edellyttää sellaista kulttuurista muutosta, että tullaan oman tieteenalan sisältä ja ollaan valmiita istumaan saman pöytään toisen tieteenalan edustajien kanssa. Ollaan valmiita siihen, että tuo toinen saattaa jopa haastaa tätä minun lähestymistapaa. Monitieteisenä yliopistona Itä-Suomen yliopistolla on kaikki mahdollisuudet päästä myös monitieteiseen vaikuttavuustutkimukseen”, Vaarama sanoo.

Raha repii lakkouhassa

Teksti: Jussi Turunen
Kuvat: Pixabay

Yliopistot ovat olleet sopimuksettomassa tilassa helmikuun alusta asti. Yliopistojen henkilöstöä edustavat pääsopijajärjestöt JUKO, JHL ja Pardia jättivät lakkovaroituksen. Kohdennettu työtaistelu toteutetaan Helsingin yliopistossa vuorokauden mittaisena lakkona 28. helmikuuta keskiyöstä alkaen, jos neuvottelutulokseen ei päästä päivää ennen sitä.

Itä-Suomen yliopiston jukolainen pääluottamusmies Antero Puhakka sanoo, että tällä hetkellä lakkovaroitus koskee ainoastaan Helsingin yliopistoa.

”Näytämme varmasti tukea helsinkiläisille kollegoillemme. Tähän mennessä työnantajien tarjoukset ovat olleet poskettomia. Työnantaja näyttää olevan haluton edes keskustelemaan yliopistotyön kipupisteistä, kuten suurista määräaikaisien määrästä, vaan on hirttäytynyt ainoastaan omiin vaatimuksiinsa palkkausjärjestelmän uudistamisesta”, Puhakka toteaa.

Puhakan mukaan neuvottelupöydän toisella puolella oleva Sivistysantajat ei ota neuvotteluissa huomioon yliopiston sijoitusten tuottoja vaan varat, jotka yliopisto saa opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

”Tähän mennessä yliopistojen taloustilanteesta on maalattu kuva, että yliopistolla on raha tiukilla. Valtiolta saadun ja kilpaillun rahoituksen lisäksi yliopistoilla on sijoituksia, joista ne saavat tuottoja. Tästä syystä argumentti rahan puutteesta ei ole uskottava. Monet yliopistot, Itä-Suomen yliopisto mukaan lukien, ovat varautuneet tämän vuoden talousarviossaan palkankorotuksiin”, Puhakka kertoo.

Sivistystyönantajat perustelee kantaansa nimenomaan sillä, että yliopistoilta on leikattu rahoitusta.

”Meillä on neuvotteluissa omat työnantajatavoitteet. Pyrimme huomioimaan mikä on yliopistojen taloudellinen tilanne, koska yliopistot ovat olleet rahoitusleikkausten kohteena. Työehtosopimuksen sisällöllinen kehittäminen ja palkankorotukset muodostavat kokonaisuuden. Tavoitteena on saavuttaa ratkaisu palkansaajajärjestöjen kanssa ennen lakkoa”, sanoo Sivistystyönantajien työmarkkinajohtaja Anne Somer. 

”Työehtosopimuksen sisällöllinen kehittäminen, palkankorotukset sekä tekstikysymykset muodostavat kokonaisuuden. Tavoitteena on päästä neuvottelemaan ratkaisu palkansaajajärjestöjen kanssa ennen lakkoa.”

Palkansaajien pääsopijajärjestöjen mukaan yliopiston rahoitusleikkauksia on jo paikattu massiivisilla henkilöstön vähennyksillä, ja lisäksi monien henkilöstöryhmien kohdalla palkkakehitys on ollut negatiivista.

”Yliopistoilla on varaa kohtuullisiin ja julkisen sektorin tasoisiin palkankorotuksiin toiminnan kärsimättä. Esimerkiksi vuonna 2016 yhdenkään yliopiston tilinpäätös ei ollut alijäämäinen. On surullista, että työantaja esittää taloustiedoista valikoitua totuutta”, pääsopijajärjestöt kertovat tiedotteessaan.

Edellisen kerran yliopistosektorille annettiin lakkovaroitus vuonna 2010, kun yliopistohenkilöstölle neuvoteltiin ensimmäistä työehtosopimusta. Henkilöstö siirtyi yliopistouudistuksen seurauksena virkasuhteista työsuhteisiin.

Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Miika Tiainen odottaa, että neuvotteluissa päästäisiin kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

”Tilanne näyttää Suomen ylioppilaskuntien liiton näkökulmasta huolestuttavalta. Haluaisimme, että arvostus näkyisi tieteentekijöitä kohtaan. Mikäli lakko toteutuu, niin siitä kärsivät opiskelijat, jos opetusta ei järjestetä. Opiskelijoiden keinot vaikuttaa tilanteeseen ovat heikot, koska he eivät ole tässä neuvotteluosapuolena”, Tiainen kommentoi.

Lakkoon osallistuvat Helsingin yliopiston kaikki yliopistojen yleisen työehtosopimuksen piiriin kuuluvat JUKO:n, JHL:n ja Pardian jäsenet sekä harjoittelukoulujen sopimukseen kuuluvat Viikin normaalikoulun ja Helsingin normaalilyseon opettajat.

Piiskaa perunakuopasta

Teksti: Pietari Akujärvi
Kuvat: Mira Asikainen

Jarmo Korhonen voi olla nousemassa merkittäväksi tietokirjailijaksi ja lähihistorian tutkijaksi. Vielä toistaiseksi hänen kirjoistaan kiinnostutaan enemmän kirjailijan henkilöhistorian vuoksi kuin niiden kirjallisten ansioiden takia. Tällä uralla tuore kirja Vallantavoittelijat (2017) on sivupolku, mutta riemastuttava sellainen.

Vallan sisäpiireihin on vaikea päästä ja vielä vaikeampaa siellä on pysyä. Vaalirahakohun jälkeen Jarmo Korhonen pudotettiin keskustan sisäpiiristä. Yleensä pudonnut nuolee haavansa, viettää hiljaiseloa ja pyrkii takaisin, kun aika on tehnyt tehtävänsä. Korhonen valitsi toisin. Poliittisen pääomansa ehdyttyä hän nousi perunakuopasta ja heittäytyi täysin voimin tietokirjailijan uralle.

Korhonen käsittelee Vallantavoittelijoissa presidenttiehdokkaat yksi kerrallaan, seuraavaksi neljän suuren puolueen eduskuntavaaliasetelmat ja keskeiset henkilöt. Kolmannessa osassa ovat vuorossa henkilökuvat Hjallis Harkimosta, Seppo Kääriäisestä ja Timo Laanisesta. Kirja päättyy liitteeseen kokoomuksen vaalirahapetoksesta vuosilta 2005–2009, jossa Korhonen väittää puolueen pelastaneen kuralle menneen taloutensa kierrättämällä toista miljoonaa euroa Sauli Niinistön vaalikampanjaan tarkoitettuja varoja puolueen käyttöön.

Presidenttiehdokkaista Korhonen esittää pääosin pilkallisia huomioita. Esimerkiksi perussuomalaisten Laura Huhtasaaresta Korhonen käyttää nimitystä Keisarinna HuhtaTsaari. Tsaari on erehtymätön, sillä hänen valtansa tulee suoraan Jumalalta. ”Jussi Halla-aho on hänen profeettansa.” Sauli Niinistö taas on rakastunut mies. ”Hän on rakastunut tasavallan presidentin arvoon, virkaan ja valtaan.”

Entiselle työtoverilleen Matti Vanhaselle Korhonen tarjoaa kirjassa kannusteeksi vaaleihin tangoa Pettäjän tie. Vasemmistoliiton Merja Kyllönen on Korhosen mielestä ”mahottoman mukava sosialisti”, mutta myös hän saa osansa Korhosen tylytyksestä:

”Kyllönen on onnellisimmillaan kotonaan Suomussalmella. Hän on intohimoinen japanilaisen raa’an kalan, sushin syöjä, joka rakastaa metsänhoitoa. Merjan mieliasu kotona Mäntyniemessä ja Suomussalmella olisivat koirankusetushousut, virttynyt t-paita ja menestyskengät crocsit. Hänen bravuurivaateasunsa on ’persevakohousut’, joissa hän viihtyy parhaiten. Kansalla olisi kansanomainen johtaja.”

Ei Korhosta sentään voi syyttää siitä, että hän pelkästään haukkuisi poliitikkoja. Presidenttiehdokkaita käsittelevä osuus Vallantavoittelijoissa loppuu kauniiseen, koruttomaan toteamukseen: ”Paavo Väyrynen on hyvä ihminen.”

Omalle puolueelleen keskustalle Korhonen ennustaa rökäletappiota vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Juha Sipilä ei ole suosittu eikä hänen hallituksensa ole tehnyt keskustalaista vaan kokoomuslaista politiikkaa. Puolueen sisäiset jakolinjat eivät ole Korhosen mukaan koskaan olleet näin suuret. Liberaalien ja lestadiolaisten liitto johtaa keskustaa: lestadiolaiset saivat Sipilän pääministeriksi ja liberaalit vastineeksi kaikki muut keskeiset paikat puolueessa. Perinteisempää keskustalaisuutta edustavat halutaan joko savustaa ulos tai pitää takarivissä ilman vaikutusvaltaa.

Keskustan ainoaksi mahdollisuudeksi Korhonen näkee puheenjohtajan vaihtamisen. Sipilän on luovuttava vapaaehtoisesti tai jonkun on uskallettava haastaa hänet puoluekokouksessa. Lisäksi pitäisi lopettaa käytäntö, jossa edustajat äänestävät arkipäivinä Helsingissä kokoomuslaisen politiikan puolesta ja puivat viikonloppuisin maakunnassa nyrkkiä itse tekemilleen järjettömille päätöksille. Muuten keskusta saa historiansa heikoimman vaalituloksen.

Korhosen teksti keskustan sisäisestä tilasta ja seuraavien vaalien asetelmasta on mielenkiintoista ja oikean suuntaista poliittista analyysia, mutta vaaleihin on vielä aikaa. Vieraillessaan Pressiklubissa marraskuussa 2017 Korhonen kertoi halunneensa ”lyödä porukan hereille”. Vallantavoittelijoista paistaa, että Korhonen haluaa vaihtaa paitsi puolueen linjan, myös käytännössä kaikki sen johtohenkilöt. Erityisesti raa’asti hän pilkkaa niitä, jotka olivat kaatamassa häntä pois puoluesihteerin paikalta. Juha Rehulasta – joka on aina halunnut olla kuin Seppo Kääriäinen – Korhonen toteaa:

”Siinä missä Kääriäinen purki keskustajohtajan paineita kiskaisemalla koskenkorvapullon yhdellä kulauksella koneeseen ja syömällä yhteen menoon kolme kappaletta sinistä lenkkiä, herkkä Rehula on kärsinyt uniongelmista ja loppuun palamisesta. Hän kului etulinjassa puhki, ulos politiikasta. Virtaa ei enää ole. Ministeriputki on lopullisesti poikki. Joutaa varpaita liplotella laiturinnokassa kesähelteellä.”

Kokoomus taas porskuttaa gallupien kärjessä ja heikossa asemassa olevien hallituskumppanien keskittyessä sisäisiin asioihinsa, se pääsee määrittelemään politiikan sisältöjä. Kokoomus oli kuitenkin vielä äskettäin sisäisesti hajanainen, sillä Alexander Stubb kaadettiin ja tilalle nostettiin Petteri Orpo.

Demareista ja perussuomalaisista Korhosella ei ole juurikaan kiinnostavaa sanottavaa. Ehkä häneltä puuttuvat samanlaiset sisäpiirin lähteet kuin hänellä vaikuttaisi olevan kokoomuksen ja etenkin keskustan sisällä.

Teoksen viimeinen varsinainen luku käsittelee Timo Laanista, Korhosen vastustajaa keskustan puoluesihteerivaalissa 2012. Ruoskaa ei teoksessa säästellä ylipäätään, mutta viimeisessä luvussa otetaan muutama askel vauhtia, kierretään vartalolla voimaa ja mäjäytetään oikein olan takaa. Korhonen maalaa Laanisesta kuvan keskustan likaisten temppujen osaston johtomiehenä. Hän näyttäytyy taitavana, mutta moraalittomana strategina, joka ei kaihda keinoja ja joka on aina voittajan puolella. Hänen oppinsa kuuluu: ”älä tunnusta mitään, älä pyydä mitään anteeksi”.

Korhonen väittää jopa Laanisen naamasta näkyneen inhon ja vastenmielisyyden maalaiskeskustalaisia ja väyrysläisiä kohtaan. Puoluesihteeriksi häntä ajoi paljas vallanhimo eikä keinoja kaihdettu.

”Minä tulin tuntemaan vääräuskoisiin kohdistetun puukon myös teräpuolelta. — Laaninen leimasi julkisesti puoluetoimiston työntekijät puolirikollisiksi. Laanisen ja liberaalileirin valtavista ponnisteluista huolimatta poliisin tutkintakynnys ei kohdallani koskaan ylittynyt.” Luvun lopuksi Korhonen toivottaa kampittajalleen monia armorikkaita vuosia.

Vallantavoittelijoiden luokittelu on hankalaa. Siinä perataan poliittista lähihistoriaa, maalataan henkilökuvia lavealla pensselillä, tehdään ennusteita lähitulevaisuuden valtiollisista vaaleista ja rusikoidaan poliittisia ja ehkä henkilökohtaisiakin vastustajia. Siinä tasapainoillaan hyvän maun rajoilla ja toisaalta tehdään aitoa poliittista analyysiä ja historiankirjoitusta.

Korhosen mukaan Vallantavoittelijoiden tyylilaji on hyväntahtoinen satiiri. Luonnehdinta on satiiria jo itsessään, sillä kirja sisältää peittelemättömän pahantahtoisia henkilökohtaisia hyökkäyksiä. Hakematta mieleen tulee klassikkoteos Tamminiemen pesänjakajat (1981), joka on hersyvän hauska mutta piinallisen todenmukainen.

Joitakin sääntöjä Korhosella kuitenkin on: hän ei pilkkaa kenenkään ulkoisia ominaisuuksia eikä käsittele poliitikkojen puolisoita tai sukulaisia, elleivät nämä ole valmiiksi julkisuuden henkilöitä. Korhonen heittää muutaman raflaavan väitteen Venäjän vakoiluun ja pakolaiskriisin liittyen, ehkäpä tarkoituksella medialle täkyksi, mutta menkööt ne satiirina läpi.

Korhonen ei muista teoksistaan poiketen esitä lähdeviitteitä. Monet hänen lainauksensa kyllä tunnistaa valtakunnallisesta julkisuudesta tai alan kirjallisuudesta, mutta niitä ei pääse tarkistamaan.

Miksi Korhonen on tehnyt tämän kirjan ja ylipäätään ryhtynyt kirjailijaksi? Motiiveja arvuutellaan harvoin kenenkään kirjailijan kohdalla yhtä paljon kuin Korhosen. Aina nousevat esiin puheet katkeruudesta ja kostosta. Se ei ole ihme. Korhonen on ahkera arkistojen koluaja, oikeuden pöytäkirjojen säntillinen dokumentoija, entinen politiikan sisäpiiriläinen ja erinomainen kirjoittaja. Hänet leimattiin vaalirahakohun pääsyylliseksi, vaikka poliisilla ei ollut syytä edes tutkia hänen toimiaan. Jos on luurankoja kaapissa, Korhosta on syytäkin pelätä.

Räminää oli jo ennen Stam1naa

Teksti: Pertti Pulkkanen
Ari Väntänen: Stone. LIKE: 2018. 327 s.

Kotimaisen speedmetallin ehdottomasti keskeisimmän edustajan, Stone-yhtyeen vaiheet on Ari Väntäsen ansiosta dokumentoitu harvinaislaatuisen kiehtovasti kirjoitettuun biografiaan. Jo alkuvuodesta 1988 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Stone vaikutti ratkaisevasti kotimaisen metallimusiikin kehitykseen ja yhtyeen tekemä pioneerityö on edelleen kuultavissa useiden tyylisuunnan edustajien musiikillisessa ilmaisussa. Biografian viitekehyksenä Stonen ydinryhmä; solisti/basisti Janne Joutsenniemi, kitaristi Roope Latvala, rumpali Pekka Kasari ja myös tuottaja Mikko Karmila kokoontuivat Keravalle muistelemaan menneitä.

Harvassa rockbiografiassa yhtyeen jäsenten varhainen musiikillinen kehityskaari on kartoitettu yhtä perusteellisesti ja innostavasti kuin Stonen tapauksessa. Heavyn lisäksi yhtyeen jäseniin; erityisesti Joutsenniemeen vaikutti myös punk ja esimerkiksi Pelle Miljoona & 1980:n alkuvuodesta 1979 ilmestynyt klassikkoalbumi Pelko ja viha, joka oli Joutsenniemen ensimmäinen omilla rahoilla ostama levy. Vanhemmat kannustivat musiikillista lahjakkuutta omannutta jälkikasvuaan soittoharrastuksen pariin. Pohjatyötä myös keikkailun osalta oli tehty runsaasti jo ennen Stonea Cross of Iron -yhtyeen riveissä koulu- ja nuorisotalokeikkojen ansiosta.

Perusheavysta musiikillista ilmaisua lavennettiin ensin esimerkiksi Motörheadin ansiosta ja Metallica-diggareita tulevista Stonen jäsenistä tuli kakkosalbumi Ride the Lightningin aikoihin. Kotimaisista yhtyeistä Stonen diggauskohteisiin lukeutui erityisesti Kouvolan pyörremyrsky Peer Günt, jonka lämmittelijänä yhtye pääsi myös soittamaan kahdella Tavastian-keikalla keväällä 1987.

Stonen kaksi ensimmäistä albumia Stone (1988) ja No Anaesthesia (1989) saavat teoksessa ansaitsemansa perinpohjaisen käsittelyn. Yhtyeen ja sen lähipiirin lisäksi teoksessa ääneen pääsee myös merkittävä määrä muita keskeisiä suomiheavyn edustajia. Kyseisen seikan ansiosta teos onkin varsin kiehtova katselmus koko kotimaisen metalliskenen kehitykseen ensisijaisesti toki Stonen vaikutusajalta, mutta retrospektiivisten viittausten ansiosta myös varhaisemmalta kaudelta.

Stonen Yhdysvalloissa viettämät puolitoista kuukautta tuottivat ainoastaan neljä keikkaa, mutta sitäkin runsaammin ulkomusiikillista viihdykettä. Miehistönvaihdoksen yhtye koki keväällä 1990, jolloin kakkoskitaristi Jiri Jalkanen vaihtui Airdashista poistuneeseen Markku ”Nirri” Niiraseen. Vuonna 1990 ilmestyneellä kolmannella pitkäsoitollaan Colours, Stone muutti tietoisesti tyyliään aikaisempaa synkempään ilmaisuun. Albumin tunnelmaan ei voinut olla vaikuttamatta myös yhtyeen ystävän Jallu Mantilan menehtyminen tulipalossa. Colours onkin omistettu Mantilan muistolle. Kyseisen albumin jälkeen Stone teki kiertueen Tanskassa.

Myös vuonna 1991 ilmestynyt ja Stonen viimeiseksi studioalbumiksi jäänyt Emotional Playground merkitsi harppausta eteenpäin ja löytyypä nitäkin, jotka ovat valmiit kohottamaan sen Stonen parhaaksi. Vaikka kyseinen pitkäsoitto nauhoitettiin MTV:n studioilla ja Finnvoxilla, sen kappaleista taltioitiin onnistuneet demoversiot PeeGee-studiolla Kouvolassa.

Elo-syyskuussa 1992 soitetuilta Stonen jäähyväiskeikoilta kasattiin 16 kappaleesta koostuva livelevy, joka kantoi tavanomaisesta poikkeavaa ja kiehtovaa nimeä Free, joka viittasi myös The Jimi Hendrix Experiencen debyyttisinglen Hey Joe kääntöpuolella julkaistuun kappaleeseen Stone Free.

Stonen telakoitumisen jälkeen yhtyeen jäsenistöä on kuultu monissa muissa keskeisisssä yhtyeissä, joista nostettakoon pikaisesti esiin Suburban Tribe, Waltari, Amorphis ja Children of Bodom. Virallisen hajoamisensa jälkeen Stone on tehnyt muutamia erinomaisen vastaanoton saavuttaneita esiintymisiä, kuten keikat Tuska-festivaalilla vuosina 2000 ja 2014.

Väntäsen Stone-biografia on toimitettu niin pätevästi, että teoksesta muodostuu mitä mainioin lukukokemus myös keskikastin Stone-diggarille.

Harjoittelun ajankohdat muuttuvat

Teksti: Riikka Kujala
Kuvat: Nina Räsänen
Ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelija Laura Pykälistö on huolissaan niistä, joilla harjoittelu alkaisi heti opintojen alussa. Hänestä elämäntilanteen muutos on jo muutenkin suuri siinä vaiheessa.

Harjoitteluaikojen muuttuminen vaikuttaa Itä-Suomen yliopiston luokanopettaja-, erityisopettaja- sekä osaan aineenopettajaopiskelijoista.

Sekä Itä-Suomen ylioppilaskunta ja yliopisto vakuuttavat, että esitys on tehty yhdessä opiskelijoiden kanssa. Asian päätöksentekotapa on kuitenkin herättänyt huolta Suomen opettajiksi opiskelevien liitto SOOL ry:ssä. Harjoitteluaikojen muuttuminen vaikuttaa Itä-Suomen yliopiston luokanopettaja-, erityisopettaja- sekä osaan aineenopettajaopiskelijoista.

”Yliopisto on tehnyt päätöksen paikallisten opiskelijajärjestöjen vastustuksesta huolimatta”, liiton puheenjohtaja Jesper Lempiäinen kertoo.

Lempiäisen mukaan toimintatapa rikkoo opiskelijoiden kolmikantaan perustuvaa oikeutta osallistua yhdenvertaisina jäseninä päätöksentekoon. Yliopiston mukaan esityksen tarkoitus on lisätä sujuvuutta niin, että huomioidaan sekä normaalikoulun, kouluttajien että opiskelijoiden hyvinvointi.

”Lisäksi opetussuunnitelman osaamistavoitteita voidaan saavuttaa entistä paremmin”, Itä-Suomen yliopistonlehtori ja kasvatustieteen dosentti Kari Sormunen summaa.

Savonlinnan kampuksella ensimmäistä vuotta luokanopettajaksi opiskeleva Pedary ry:n varapuheenjohtaja Laura Pykälistö on puolestaan huolissaan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden puolesta, joille muutos vaikuttaisi siten, että ensimmäinen H1-harjoittelu alkaisi jo syyskuussa.

”Omaan ryhmään tutustuminen katkeaisi melkein heti, eikä elämäntilanteen muutos ole muutoinkaan pieni: asunnon saaminen, uuden kaupungin, opiskeltavan alan ja sosiaalisten ympyröiden muotoutuminen tulevat kertaheitolla.”

Hän itse suoritti harjoittelun viime marraskuussa ja koki ajankohdan hyväksi.
”Ehdin tutustua omaan kurssiryhmään ennen harjoittelua”, Pykälistö iloitsee.

H2-harjoittelu, jonka suorittavat toisen tai kolmannen vuoden opiskelijat, aloittavat puolestaan harjoittelun myöhemmin. Syysloma voidaan tällöin hyödyntää opiskeluun, mikä vähentää harjoittelupäivien jälkeistä opiskelua. Harjoittelun pirstaleisuus pitäisi kadota etenkin aineenopettajiksi opiskelevilla.

”Toisten opiskelijoiden mielestä muutos on ollut parannus nykytilanteeseen”, ISYYn puheenjohtaja Juuso Sikiö vakuuttaa. Hän korostaa, että opiskelijoiden vaikuttamisen väylää tulisi parantaa.

”Osallistumista vaikeuttavana tekijänä ovat laajat läsnäolovaatimukset opinnoissa. Käytännössä opiskelijat eivät pääse päiväsaikaan työryhmien kokouksiin, jolloin opiskelijanäkökulma jää kuulematta. Tällaiset opiskelijavaikuttamisen esteet tulisi purkaa, opintojen kärsimättä”, Sikiö painottaa.

Esitys harjoitteluaikojen muutoksista tulee yliopiston filosofisten tiedekuntien tiedekuntaneuvoston käsiteltäväksi kevään 2018 aikana. Kari Sormunen painottaa, että kuulemisen ja keskustelun paikkoja päätöksen suhteen on vieläkin. Helmikuun lopussa pidetään tiedekuntaneuvoston kokous, jossa opetussuunnitelmat vahvistetaan.

Riemastuttava oodi erilaisuudelle

Teksti: Laura Väänänen
Kuvat: Twentieth Century Fox
P.T. Barnum (Hugh Jackman) herättää museonsa eloon.

P.T. Barnum (Hugh Jackman) on köyhä mies, jolla on suuria unelmia. Hän haluaa tarjota perheelleen jotain parempaa sekä näyttää maailmalle mihin kaikkeen hän pystyy. Pankista lainaamillaan rahoilla Barnum ostaa itselleen vanhan museotilan, mutta liput museoon eivät kuitenkaan käy kaupaksi toivotulla tavalla. Tyttärensä ehdotuksesta inspiroituneena Barnum päättää herättää näyttelynsä eloon tuomalla lavalle toinen toistaan erikoisempia esiintyjiä. Pian hänellä onkin kasassa mahtava show joka herättää kiinnostusta ulkomaita myöten, mutta kerää itselleen myös paljon vastustajia sekä kritiikkiä.

Tämän elokuvan parasta antia ovat ehdottomasti upeat musiikkikohtaukset. Niiden visuaalinen kauneus tarttuvien melodioiden sekä tarkkaan harjoiteltujen koreografioiden kera saa varmasti katsojan tanssijalan vipattamaan. Erittäin hienoa on, että perinteisiä musikaalisävelmiä on maustettu rockahtavilla rytmeillä ja sen vuoksi elokuvan musiikki jääkin helposti korvamadon lailla soimaan katsojan päähän.

Ohjaus: Michael Gracey. Käsikirjoitus: Jenny Bicks, Bill Condon. Rooleissa: Hugh Jackman, Zac Efron, Michelle Williams, Rebecca Ferguson, Zendaya Coleman. Kesto: 1h 45min. Ensi-ilta: 8.12.2017.

Näyttävien musiikkikohtausten rinnalla kulkeva juoni jää hieman pintapuoleiseksi, eikä se tarjoa suuria yllätyksiä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää enemmän Barnumin shown esiintyjien taustoista, sillä he kaikki ovat todella mielenkiintoisia hahmoja. Tämä toisaalta olisi saattanut tehdä juonesta liian monihaaraisen, sillä nytkin Phillipin (Zac Efron) ja Annen (Zendaya Coleman) romanssi tuntuu hieman päälleliimatulta.

Elokuvan roolitus on tehty todella hyvin, kaikki näyttelijät ovat herättäneet hahmonsa hienosti eloon. Zac Efron loistaa roolissaan nuorena näytelmäkirjailijana Phillip Carlylena, joka muiden mielipiteistä välittämättä ryhtyy Barnumin liikekumppaniksi. On hienoa nähdä Efronin palanneen musikaalien maailmaan monien vuosien jälkeen, hän on selvästi omassa elementissään ja sen tuloksena on todella hieno rooliruoritus. Myös Huge Jackmanin karisma valloittaa katsojan jo heti elokuvan ensimmäisistä minuuteista lähtien.

The Greatest Showman on hienosti toteutettu kaunis ja mukaansatempaava musikaalielokuva. Erittäin yllättäviä juonenkäänteitä se ei katsojalle tarjoa, mutta saa silti hymyn huulille ja välittää samalla todella tärkeää sanomaa: ihmisten erilaisuus on hieno asia, eikä sitä kuulu piilotella vaan juhlia!

Hyvä paha alkoholilaki

Teksti: Tuuli Hyppänen
Kuvat: Iisa Manninen
Jatkossa opiskelijabileissä voi viihtyä aiempaa pidempään. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.

Alkoholilain kokonaisuudistus tulee voimaan maaliskuun alussa. Poikkeuksellisesti vuodenvaihteessa voimaan tulleet uudistukset mahdollistivat muun muassa 5,5-prosenttisten alkoholijuomien myynnin kaupoissa ja poistivat vaatimuksen juomien käymisteitse valmistamisesta.

Käytännössä uudistus parantaa alkoholin saatavuutta. Opiskelija voi yhä useammin astella Alkon sijaan lähimpään markettiin, jos ostoslistalta löytyy esimerkiksi vahvaa siideriä tai väkevistä alkoholijuomista sekoitettuja long drink -juomia. Opiskelijabileissä voi myös viihtyä aikaisempaa pidempään, sillä ravintoloiden aukioloajat vapautettiin ja anniskelua saa jatkaa myöhempään. Lisäksi Alkon aukioloaikoja pidennettiin.

Aihe on herättänyt huolta, sillä esimerkiksi terveyden- ja hyvinvoinninlaitos on ennustanut sen vaikuttavan negatiivisesti kansanterveyteen. Virallisen määritelmän mukaan alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten ainesten kulutusta erilaisten haittojen ehkäisemiseksi. Uudistuksella puolestaan haetaan tasapainoa alkoholin valmistamiseen, myyntiin ja käyttöön liittyville erilaisille intresseille. Samalla alkoholin kulutus ja sitä seuraavat haitat lisääntyvät. Pitäisikö alkoholin haitoista opiskelijoiden terveyteen olla huolissaan?

YTHS:n johtajaylilääkäri Jarmo Kantola luonnehtii jo nykyisiä lukuja nuorten alkoholinkäytöstä karmeiksi. Viimeisen tiedon mukaan esimerkiksi kolmannes yli 20 vuotiaista helsinkiläisistä käyttää liikaa alkoholia.

”Opiskelijaterveyteen alkoholin kokonaiskulutuksen lisääntymisen myötä ei tule myönteisiä vaikutuksia. On mahdollista, että vuodesta 2008 lähtien alkanut alkoholin käytön väheneminen opiskelijoilla päättyy nyt.”

Lisääntynyt juominen pidentää opiskeluaikaa, aiheuttaa stressiä, univaikeuksia, ahdistusta ja masennusta sekä muita sairauksia ja riippuvuutta.

Kantolan mukaan ajoittainen runsas alkoholinkäyttö kuuluu kyseiseen ikäkauteen ja muidenkin päihteiden kokeilu nuorilla aikuisilla on tavallista. Alkoholiriippuvuuden hoito vaatii myös YTHS:ssä lisäpanostusta ja helmikuussa opiskelijoille avataankin uusi päihdelääkärin vastaanotto.

Uudistuksen myötä puretaan myös vanhentunutta sääntelyä, joka vaikuttaa esimerkiksi ainejärjestöjen toimintaan. Nykyinen laki vaatii tekemään ilmoituksen poliisille yksityisistä, suljetuista tilaisuuksista, joissa tarjoillaan alkoholia. Jos alkoholista peritään maksua, myös ruokatarjoilun yhteydessä, vaaditaan tarjoiluun anniskelulupa.

Alkoholihallinnon ryhmäpäällikkö Kari Kunnas Valvirasta kertoo, että ilmoitusmenettely poistuu uuden lain myötä. Alkoholin tarjoilu maksua vastaan tulee kuitenkin myös tulevaisuudessa olemaan anniskeluluvan varaista toimintaa. Hänen tietoonsa on tullut tapauksia, joissa ainejärjestöt ovat kiertäneet alkoholilakia anniskelun osalta.

”Jos esimerkiksi ainejärjestö ottaa tilaisuudessa maksua juomasta, tavalla tai toisella, se vaatii anniskeluluvan. Tarvittaessa poliisiviranomaisen esitutkinnassa sitten selvitetään tapauskohtaisesti, rikotaanko alkoholilakia vai ei”, Kunnas sanoo.

Kunnaksen mukaan uusi alkoholilaki sisältää paljon tulkinnanvaraisuuksia, eikä tarkentavia asetuksia ole vielä annettu. Erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien osalta käytännöt vielä muovautuvat Valviran ja aluehallintovirastojen yhteistyönä.

Uljaan tavoittelemat ainejärjestöt eivät halunneet kommentoida asiaa.

Neljä valitusta hallinto-oikeuteen

Teksti: Saara-Maria Muurinen
Kuvat: Pixabay

Viime kesäkuussa Opintopolussa hyväksyttiin tallennusteknisen virheen vuoksi vahingossa 71 ylimääräistä opiskelijaa Joensuun luokanopettajakoulutukseen. Yliopisto huomasi virheen, ja se korjattiin saman päivän aikana. Heinäkuussa 31 hakijaa lähetti oikaisupyynnön opiskelijavalinnoista yliopiston muutoksenhakulautakunnalle, joka hylkäsi pyynnöt elokuussa. Syksyn aikana Itä-Suomen hallinto-oikeuteen on lähetetty neljä valitusta muutoksenhakulautakunnan päätöksestä.

”Kantelut käsitellään luultavasti kesään mennessä”, kertoo muutoksenhakulautakunnan puheenjohtaja Matti Tolvanen.

”Olemme edelleen kesäisellä kannalla, eli valitukset tulee hylätä. Jos hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että hakijat olisi pitänyt hyväksyä, nämä henkilöt aloittavat opinnot todennäköisesti ensi syksynä.”

Syy siihen, miksi oikaisupyyntöjä ei hyväksytty, johtuu Tolvasen mukaan siitä, että päätös oli vielä keskeneräinen.

”Lautakunta otti päätöksessään kantaa siihen, että hakijat pääsevät katsomaan keskeneräistä päätöstä Opintopolku-palvelussa. Pulma on siinä, että tietojen tallennuksen jälkeen tietoja ei voi tarkistaa ilman, että tietoja asettaa julkisesti. Muuten tallennusvirhe olisi varmasti huomattu. Opintopolku-palvelu ei ota kantaa siihen, mikä on valintapäätös ja mikä on valintapäätöksen käytäntöönpano, mikä on huonoa.”

Tolvasen mukaan virhe olisi ollut vältettävissä, jos Opintopolku-palvelu olisi parempi.

”Kenelle tahansa olisi voinut sattua tällainen virhe. Toki jos yliopistolla olisi enemmän resursseja ja aikaa, virheen todennäköisyyttä olisi myös voinut pienentää.”

Virhe tapahtui soveltuvuuskokeiden valinnassa. Joensuun 80 luokanopettajakoulutuspaikasta 32 valitaan soveltuvuuskokeella. Tallennusvirheen takia 103 hakijaa sai tiedon hyväksymisestä ja 22 hakijaa ehti ottaa paikan vastaan.

Samaan aikaan tapahtui virhe myös erityisopettajankoulutusvalinnassa. Samanlaisen tallennusvirheen takia 17 ylimääräistä opiskelijaa sai tiedon hyväksytystä paikasta. He kuitenkin saivat aloittaa opinnot, toisin kuin ylimääräiset luokanopettajahakijat. Syksyllä erityisopettajakoulutuksen aloitti 57 opiskelijaa 40 sijaan.

Edit: juttua muokattu 13.2. kello 8.20. Itä-Suomen hallinto-oikeuteen on lähetetty neljä valitusta, ei kantelua.

Tuleeko ainejärjestöille omat häirintäyhdyshenkilöt?

Teksti ja kuvat: Helena Byman
Ainejärjestöjen omat häirintäyhdyshenkilöt vähentäisivät Antti Saarelaisen mukaan asiatonta käyttäytymistä.

Häirintää esiintyy erilaisissa yhteisöissä ja kaikenikäisten kesken. Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti ottaa vuoden 2018 toimintasuunnitelmaansa mukaan mahdollisten häirintäyhdyshenkilöiden nimittämisen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

”Hallitus selvittää nyt seuraavassa kokouksessa edustajiston kanssa, kuinka voisimme kouluttaa ainejärjestöille omat häirintäyhdyshenkilöt. Selvitettävänä on muun muassa mistä saamme henkilöille laadukkaan koulutuksen ja miten rahoitamme sen”, kertoo ISYYn hallituksen puheenjohtaja Juuso Sikiö.

Ajatuksen ainejärjestöjen omista häirintäyhdyshenkilöistä edustajistolle toi esille Itä-Suomen Vihreä Vasemmisto. Tällöin Vihreän Vasemmiston puheenjohtajana toimi Antti Saarelainen. Hänen mukaansa ainejärjestöjen omat häirintäyhdyshenkilöt olisivat konkreettinen keino ja viesti häirinnän sekä muun asiattoman käyttäytymisen vähentämiseksi.

”Esimerkiksi #metoo-kampanja on Suomeen rantautuessaan tuonut vihdoin näkyväksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla olevan häirinnän. Ylioppilaskunnassa on tehty pitkään töitä erilaista häirintää ja kiusaamista vastaan. Nythän ylioppilaskunnalla on omat häirintäyhdyshenkilöt, mutta tieto heistä saattaa olla riviopiskelijalla kaukana”, Saarelainen sanoo.

Tarkoituksena on kouluttaa häirintäyhdyshenkilöt vastaamaan monenlaisista ongelmatilanteista. Tällaiseen toimintaan on kuitenkin vaikea löytää hyvää ja kattavaa koulutusta, sillä tarjontaa ei ole paljon.

”Häirintä käsitteenä on todella laaja. Sitä voi olla kiusaamisesta painostamiseen tai esimerkiksi väkivallasta seksuaaliseen häirintään”, Sikiö sanoo.

Itä-Suomen yliopiston opintopsykologi Katri Ruth kertoo, että häirintä, kiusaaminen ja syrjintä ovat epäasiallista kohtelua, josta pitää keskustella jämäkästi ja avoimesti.
”Yksilölle epäasiallisen kohtelun seuraukset voivat olla voimakkaita. Epäasiallisen käyttäytymisen ennaltaehkäisy on kuitenkin yhteisöllinen asia, sillä häirinnän ja kiusaamisen ytimessä on vallankäyttö”, Ruth toteaa.

Jotkut häirintätapaukset ovat suoraviivaisia, mutta monissa tapauksissa tilanne ei ole yksiselitteinen. Se, mikä tulkitaan häirinnäksi voi olla kokijasta kiinni.

”Erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa on erilaiset säännöt. Ystävien kesken käytetyt lempinimet voivat vaikuttaa ulkopuolisten silmissä pahimmillaan häirinnältä”, Sikiö pohtii.

Häirintäyhdyshenkilön on tarkoitus olla apuna selvittämässä mahdollisia ristiriitatilanteita. ISYYllä on tällä hetkellä kaksi häirintäyhdyshenkilöä ja heidän tehtävänsä on ajaa kaikkien etua. Ainejärjestöjen omat häirintäyhdyshenkilöt toimisivat apuna oman jäsenensä edustajina.

”Häirintäyhdyshenkilöiden tärkein rooli olisi olla läsnä ainejärjestöissä ja taata mahdollisimman matala kynnys epäasiallista käytöstä kohdanneille. Tarkoituksena on, että ainejärjestöjen häirintäyhdyshenkilöt ovat tukena ja auttavat tarvittaessa ihmisiä eteenpäin juttelemaan ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöille tai muille tahoille”, Saarelainen kertoo.

Häirintätapauksia voitaisiin myös ennaltaehkäistä.
”Tapauksia voidaan välttää muuttamalla opiskelijakulttuuria sekä häirintäyhdyshenkilöiden avulla, että ottamalla tasa-arvokysymykset kaikessa huomioon.”

Hyvän yhteistyöilmapiirin ja toisten mielipiteitä kunnioittavan keskustelun edistäminen on Ruthin mielestä tärkeintä kiusaamisen, häirinnän ja kaikenlaisen muunkin epäasiallisuuden ennaltaehkäisyssä. Ruth kertoo, että Itä-Suomen yliopisto on käynnistänyt hankkeen opiskeluhyvinvoinnin edistämiseksi.

”Häirintään, syrjintään ja epäasialliseen käytökseen puuttuminen edellyttää yleensä useiden tahojen yhteistyötä. Syksyllä 2017 nimetyn hyvinvointiryhmän tehtävänä on selkeyttää toimintatapoja ja tiivistää yhteistyötä opiskelijoille tärkeiden verkostojen välillä”, Ruth sanoo.

Juuso Sikiön mukaan tärkeintä olisi muistaa, kuinka toisia ihmisiä tulee kohdella. Ennaltaehkäisyä edesauttavat myös muun muassa monipuoliset ja alkoholittomat tapahtumat. Myös ainejärjestöjen tulisi olla helposti saavutettavia.

”Paljon on työtä tehty, mutta todella paljon on vielä tehtävissä. Tärkeintä on, että asiat tuodaan esille ja näkyville.”

Toimittajalta: Hiljaisuus aiheen ympärillä huolestuttaa

Häirintäyhdyshenkilöistä käsittelevään juttuun oli vaikea löytää haastateltavia. Pohdin, eivätkö ihmiset halua antaa tällaiselle aiheelle kasvojaan, koska aihe on niin vaikea. Mielestäni nimenomaan vaikeiden asioiden esilletuominen olisi ensisijaisen tärkeää, jotta hyvä yhteishenki eri yhteisöjen välillä säilyisi.

Hiljaisuus aiheen ympärillä on huolestuttavaa. Toivoisin, että avoin keskustelu häirintätapausten yleisyydestä madaltaisi häirintää kokeneiden kynnystä hakea apua omaan tilanteeseensa.

Nuorena on tärkeää saada tukea

Teksti: Iisa Manninen
Kuvat: Risto Takala
Yliopiston uusi opintopsykologi Mari Tirronen odottaa innolla kohtaamisia nuorten ja aikuisten kanssa. Tirronen sijoittuu Joensuun kampukselle.

Vaikka elämä voi tuntua tähän aikaan vuodesta pimeältä ja ankealta, kehottaa Itä-Suomen yliopiston uusi opintopsykologi Mari Tirronen pitämään kiinni asioita, jotka tuottavat juuri itselle mielihyvää.

”Kannattaa pohtia, mitkä ovat tällaisia asioita juuri sinulle. Toiselle energiaa tuo liikunta, toinen saa virtaa kavereiden näkemisestä. Ei anneta pimeän jakson kaapata mielihyvänlähteitä”, kertoo Tirronen, sekä painottaa sama tien myös riittävää unta.

Helmikuun alussa opintopsykologina aloittava Tirronen on aiemmin työskennellyt opinto-ohjaajana ammatillisessa oppilaitoksessa Helsingissä, sekä psykologina työ- ja elinkeinotoimistossa Jyväskylässä ja Joensuussa. Nuoret kohdataan aina yksilöinä.

”Yliopisto-opiskelijat pohtivat usein esimerkiksi valmistumiseen liittyviä kysymyksiä, tai onko alavalinta oikea. Haasteita voivat tuottaa myös oppimisvaikeudet ja työelämään siirtyminen.”

Opintopsykologin palvelut ovat opiskelijalle Tirrosen mukaan tärkeä tukimuoto. Opintojen aikana kohdatuilla haasteilla voi olla vaikutusta elämän myöhemmissä vaiheissa.
”Nuoruus on yleisesti ottaen ikävaiheena sellainen, joka tuo haasteita, jolloin apu voi olla paikallaan. Koen, että on tärkeää kiinnittää silloin huomiota opiskelijan hyvinvointiin. Apua tulee olla tarjolla.”

Joensuun kampukselle sijoittuva Tirronen on innoissaan aloittamassa työnsä.
”Odotan mielenkiintoisia uusia haasteita ja paljon kohtaamisia nuorten ja aikuisten kanssa.”

Opintopsykologi tulee Itä-Suomen yliopiston mukaan tukemaan kolmevuotista opiskelijan ohjauksen ja opiskeluhyvinvoinnin edistämishanketta. Opintopsykologi työskentelee opintoneuvonnan ja -ohjauksen sekä mielenterveystyön rajapinnoilla. Joensuun kampukselle sijoittuvan opintopsykologin työtehtävät ovat osittain kampusrajat ylittäviä.

Mari Tirronen

Aloittaa Itä-Suomen yliopiston opintopsykologina Joensuussa 1.2.2018.

Kasvatustieteiden maisteri ja opinto-ohjaaja Joensuun yliopistosta vuodelta 2008. Psykologian maisteri Jyväskylän yliopistosta vuodelta 2015.

Kotoisin
Joensuusta.