Visuaalisesti vaikuttava elokuva kertoo liittovaltion etsivä Teddystä, joka lähtee eristetylle Shutter Islandin saarelle, jolla sijaitsee rikollisille mielisairaille tarkoitettu mielisairaala. Toisin kuin muut aikalaisensa, saaren johtava lääkäri uskoo hyvän kohtelun voimaan. Tästä huolimatta eräs vangeista pakenee ja sheriffi partnerinsa kanssa pyydetään apuun.

Pahoja enteilevästä nimestä ja musiikista tyhminkin katsoja jo päättelee että sairaalassa on jotain vikaa. Tunnelmaa synkentyy entisestään kun Teddy alkaa nähdä näkyjä menneisyydestään. Dachaun keskitysleiri ja vaimon kuolema ovat jättäneet syvät jäljet sankariimme. Saaren mysteerin lisäksi hän joutuu huolehtimaan myös menneisyytensä demoneista.

Teddyn muistot menneisyydestä ja kasvavan häiritsevät harhanäyt yhdistyvät pelottavaa tunnelmaa luovaan musiikkiin ja mielisairaalan vinksahtaneeseen meininkiin. Kaikki saaren asukit näyttävät olevan sekaisin. Hämmentävää dialogia saa kuulla elokuvan edetessä moneen otteeseen.

Psykologinen trilleri kuvaa elokuvaa hyvin. Tunnelma myös pysyy läpi elokuvan, kenties hidastahtisesta kerronnasta johtuen. Vaikka leikkaus onkin hidasta niin ruudulla on aina jotain mielikuvitusta puhuttelevaa. Elokuvan juonellinen lanka säilyy läpi elokuvan ja säilyttää myös yllättävyytensä. Itse en ainakaan loppua nähnyt alun ja keskivaiheen perusteella.

Kuvien vahvuus ja vaikutus katsojaan on lopulta suljetun saaren paras anti. Vilkaisut Dachaun keskitysleirille Teddyn muistojen kautta ovat, natsien hieman ylikäytetystä statuksesta huolimatta, aidosti vaikuttavaa seurattavaa.