Toimituksen sisältä saatu kommentti ennen lähtöä tätä elokuvaa katsomaan ei antanut lupaavaa lähtökohtaa elokuva-elämykselle. “Ai, se väärä Kaurismäki!” Itsekin olin jo päättänyt, että en jaksa lähteä tätä elokuvaa katsomaan. Vasta huomattuani, että se on Mika Kaurismäen ohjaama musta komedia, päädyin pressinäytökseen.

Haarautuvan rakkauden talo on muistaakseni ensimmäinen suomalainen mustaksi komediaksi luokiteltu elokuva, jonka olen nähnyt. Ja Mika Kaurismäki on tehnyt ainakin yhden hyvän elokuvan. Tai ehkä Honey Baby (2004) ei ollut mikään suunnattoman hyvä elokuva, mutta pidin sen juurettomasta epäkansallisuudesta ja kummallisista henkilöistä ja tapahtumista.

Haarautuvan rakkauden talo ei päässyt huonoudessa ennakkoluulojeni tasalle. Siinä oli paljon hyvää. Ainakin se tuntuu selvältä, että siitä tulee taloudellinen menestys ja Jussi-magneetti. Hannu-Pekka Björkman, Elina Knihtilä ja Kati Outinen tekivät kaikki elokuvassa mieleenpainuvat roolityöt. Anna Eastedenistä ei ohjaaja tuntunut saavan irti oikein mitään, mutta vielä masentavampi oil Irina Björklundin sivurooli. Eastedenin taidoista en tiedä, mutta parhaimmillaan Björklund on loistava näyttelijä. Tällä kertaa meni pahasti riman ali. Turha roolihahmo, jonka puheesta ei saanut selvää.

Tarina oli varsin outo, mutta varmasti tarkoituksella. Mustassa komediassa outous kuuluu jossakin määrin asiaan ja Kaurismäen elokuvassa vielä enemmän. Loppukuva, jossa aviopari Björkman ja Knihtilä kävelevät kesäisellä pellolla kruunasi koko touhun selittämättömyydellään.

Avioerosta ja eroamisen vaikeudesta elokuva ei sano oikein mitään. Edes kohtaus, jossa pari makaa avoimessa haudassa vierekkäin ja tekee sovintoa ei säväytä. Kenties elokuvan myyntiä kuitenkin kohottaa se, että loppupuolella kaikki harrastavat kilvan seksiä.

Sen verran runsaasti elokuvassa on farssin piirteitä, että tästä saisi sovitettua helposti esityksen kesäteatteriin. Elokuvana ei paljon mistään kotoisin, mutta mehevä tarina yhteensattumineen ja tisseineen toisi kummasti ryhtiä keskivertokesän kesäteatteritarjontaan. Jotain samantyyppistä olen joskus nähnytkin – muistaakseni Utransaaren kesäteaterissa.