Äidinmaito on poliittisin juoma
Äitiys ja siihen liittyvät yksityiset valinnat eivät koskaan ole pelkästään yksityisiä, sillä niillä on kauaskantoisia vaikutuksia työelämään ja naisten toimeentuloon. Anu Silfverberg tarkastelee äitiyttä ja siihen liittyviä odotuksia omakohtaisesti kirjassaan Äitikortti – kirjoituksia lisääntymisestä.
Kirjassaan Silfverberg jatkaa sen osoittamista, että henkilökohtainen on poliittista ja päinvastoin. Ei ole ihan sama, kuka niitä lapsia hoitaa ja milloin. Äidit jäävät työelämässä jälkeen, koska ”on meidän perheen valinta”, että vain mies käy töissä. Naisvaltaiset alat joutuvat maksamaan suurimman osan vanhemmuuden kuluista ja sukupuolten väliset palkkaerot säilyvät ennallaan.
Silfverbergin mukaan äitikorttia käyttävät äidit lapsista puhuessaan, ja sillä hiljennetään lapsettomien kannanotot. Näin sanotaan, kun halutaan lopettaa järkevä keskustelu tykkänään: ”Sitten kun sinulla on lapsia…”. Silfverbergiä kaihertaa, että lapsien hoidosta on tullut toisiaan mammoiksi kutsuvien, kotoilua ja kiintymysvanhemmuutta harrastavien eliittiäitien keskustelunaihe. Hänelle imettäminen on feministinen kysymys, sillä se aiheuttaa miehen ja naisen elinpiirien erkanemista.
Hyvinvoivat, keskiluokkaiset naiset tekevät äitiydestään projektin ja kaikenkattavan maailmankuvan, johon kuuluvat ekovanhemmuus, liinailu, ja imettäminen koko ajan, mieluiten siihen asti kunnes lapsi on neljävuotias.
Lastenhoitovälineet voidaan jakaa teknisiin länsimaalaisiin, ja luonnollisiin afrikkalaisiin. Länsimaisen kantorepun uskotaan rasittavan vauvaa. Afrikkalainen liina taas on ihanan luonnollinen ja siten paras vaihtoehto vauvan kuljetukseen.
Äitikortti on henkilökohtainen teos ja Silfverberg antaa oman äänensä kuulua. Hän ei halua olla se äiti, joka viskaa äitikortin pöytään. Hän on kuitenkin se kirjoittaja, joka teoksessaan moittii muiden valintoja ja väittää, etteivät ne ole valintoja lainkaan. Eniten Silfverbergiä ärsyttää, että muut väittävät olevansa oikeassa ja eivät ole kriittisiä valintojensa suhteen. Hän on kriittinen ja hänen kirjoitustyyliään on helppo seurata, mutta onnekseen hän ei väitä samalla olevansa oikeassa.