Alvin Lee: Still on the Road to Freedom

Klassikon viriili soolo

Alvin Lee identifioituu ensisijaisesti brittiläisen bluesboomin keskeisimpiin nimiin lukeutuvan Ten Years After- yhtyeen johtohahmoksi.
Lee esittäytyi virtuoosimaisena kitaristina ja hurmoksellisten livekeikkojensa lisäksi Ten Years After onnistui myös levytysstudiossa ja julkaisi 1960- ja 70-lukujen taitteessa muutaman klassikkotasoisen pitkäsoiton, joista vuosien 1969 ja 1971 välillä ilmestyneet SSSSH, Cricklewood Green sekä A Space in Time olivat erityisen onnistuneita.
Yhtyeen viimeiseksi albumiksi siltä erää jäi vuoden 1974 Positive Vibrations. 1970-luvun lopulla vaikuttaneessa ja pari albumia julkaisseessa Ten Years Laterissa Alvinilla oli toiset soittajat ympärillään. Kymmenen vuotta myöhemmin tapahtuneen Ten Years Afterin reunionin seurauksena syntynyt About Time oli yllättävän onnistunut albumikokonaisuus. Lee erosi Ten Years Afterista vuonna 2003 ja on sen jälkeen levytellyt harvakseltaan.

Tuore Still on the Road to Freedom on Leen ensimmäinen albumi neljään vuoteen ja sitä voi pitää sisarteoksena hänen vuonna 1973 Mylon LeFevren kanssa levyttämälleen pitkäsoitolle On the Road to Freedom. Uutuusalbumin käynnistää tiivistunnelmainen, upeaa kitarointia esittelevä nimiraita Still on the Road to Freedom. Listening to Your Radio Station lähestyy soundillisesti nykyhetkeä, mutta kuitenkin kitaravetoisesti ja bluesia perustanaan pitäen.
Mainiolla urkunojailulla musiikillista palettiaan laajentava Midnight Creeper on eräs albumin kirkkaimmista helmistä. Perusbluesia edustavaa Save My Stuffia rikastaa verevä huuliharppu kitarasoolon hoituessa akustisesti. Nopeatempoinen ja hersyvää soolotyöskentelyä tarjoava I’m a Lucky Man lähestyy tyylillisesti 50-lukuista rock n’ rollia akustisvoittoisen ja luomutunnelmaisen Walk On, Walk Tallin kallistuessa countryyn. Blues Got Me So Bad svengaa teemastaan huolimatta upeasti ja Song of The Red Rock Mountain on pienimuotoisen tyylikäs instrumentaali. Nice & Easy liippaa musiikillisessa kokonaistoteutuksessaan läheltä J. J. Calea ja myös rytmiikaltaan rikas Back in 69 tarjoaa kenties pitkäsoiton makoisimmat kitaroinnit. Instrumentaalina hoituva Down Line Rock on perinteisempi ränttätänttä ja Rock You puolentoista minuutin pieni mestariteos.

Levyn päättää sen ärhäkin rytistys Love Like A Man, joka ei nimestään huolimatta ole uusionäkemys samannimisestä Ten Years After-klassikosta. Eräs alansa mestareista on tehnyt rootsmusiikin saralla monipuolisen, onnistuneen ja tärkeänkin paluulevyn.