Onnistuneen akustisen Mutala-tuplan kotva sitten julkaissut suomirockin instituutio Eppu Normaali kiertää maamme konserttisaleja akustisvoittoisesti. Kuopion musiikkikeskuksessa todennetun perusteella setit koostuvat lähes täysin kyseisen tuplalevyn kappalevalinnoista. Ensimmäinen osio sisälsi harvinaisempaa herkkua ensisijaisesti 80-luvun alkupuolelta jälkimmäisen koostuessa tunnetuimmista hiteistä.
Lainelautaileva lehmänmaha rock n’ roll aloitti ja sitä seurasi mainio kattaus Eepojen harvoin, osin tuskin koskaan soitetuista helmistä: Cocktail Barin parhaimmistoon lähes kuuluva Kuuvartalo yöllä, Martin ja Pantsen ensimmäinen yhteistyön hedelmä Teen sinusta muusia, sekä Minun aurinkolasit ja Poltan loppuun tupakin Akun tehtaalta muodostivat ensimmäisen setin alkuosan parhaimmiston.
Suosionsa huippukauteen sijoittuvat Tien päällä taas ja Kun jatsia kuunneltiin olivat mainioita valintoja, mutta koko konsertin kliimaksista vastasi Tie vie ja Aku ja köyhät pojat-aikojen biisikimara. Sen aloitti todella harvoin livenä soitettu klassikko Balladi kaiken turhuudesta ja jatko piti yllä samaa tasoa: lähes ainutlaatuista rämesoittoa edustava, musiikillisesti jopa Creedence-pastissista käyvä Vahantajoki sekä progeen päin kallistuvat Kuulen parran kasvun ja Onnellinen hetki elämässä tarjosivat parhautta.
Slovarikaunokki Kun olet poissa Historian suurmiehiltä päätti ensimmäisen setin. Jälkimmäinen näytös alkoi Kahdeksannen ihmeen tunnetuimmilla iskusävelmillä. Elviksen kuolema-punkhuudatuksen jälkeen tuoreempaa tuotantoa esiteltiin Suolaista sadetta, Ei sankariainesta ja Tahdon sinut-poimintojen verran. Iäkkäämmistä klassikoista setin loppuosan ehdoton huipentuma oli Viides toukokuuta. Eppujen tuotannon ensimmäisen popbiisin titteliä todennäköisesti kantava Puhtoinen lähiöni sekä Bob Dylan lukeutuivat lähes varhaistuotantoon ennen jälkimmäisen varsinaisen setin päättänyttä Pimeyden tangoa.
Encoreissa olivat ensiksi tarjolla Eppujen balladiosaston kulmakiviin lukeutuva Kaikki häipyy, on vain nyt sekä ensimmäinen suurhitti Njet Njet. Ikiklassikoihin kuuluva Murheellisten laulujen maa säästettiin vihoviimeiseksi. Kokonaisuutena yhtye soitti tarpeeksi hyvin, Martti lauloi, mitä tarvittiin ja välispiikeissä osoitettiin huumoria. Soitannollisesti soolotilaa sai luonnollisesti eniten Pantse, mutta kontra- ja sähköbasson välillä onnistuneesti vaihdellut ja muutamassa kappaleessa myös koskettimia soittanut Sami Ruusukallio ansaitsee erityismaininnan.
Tarjolla oli nostalgiaa koko rahan edestä ensimmäisen setin loppuosan ollessa liki pitäen loistava. Täpötäysi Musiikkikeskus oli varmasti tyytyväinen.
Eppu Normaali Kuopion musiikkikeskuksessa 26.10.2012