Jos edellisen numeron anti ei ollut tarpeeksi, niin tässäpä lisää samaa sotkua. Uljaaseen kohdistuvaa kritiikkiä on ainakin kohta hyvin vaikea muovailla politikoinniksi, jos journalistinen taso todella on tätä luokkaa.

Ensinnäkin: mikä ihmeen lehti tekee uutisen, jonka lopussa lukee, ettei se ole voinut varmistaa uutisen sisällön todenperäisyyttä? Kannattaisikohan sellaista uutista sitten lainkaan tehdä?

Toiseksi: ottaen huomioon sen mylläkän, minkä tuo persoonallisuustestifiasko oikein nostatti, onko varmasti viisasta kaivella samaa aihetta vedoten johonkin huhupuheeseen? Ettei samalla kaivettaisi omaa journalistista hautaa?

Kolmanneksi: jos tutkintaPYYNTÖ on vasta TEKEILLÄ, eikä edes vielä oikeasti tehty, niin onko siitä ihan perusteltua kirjoittaa? Jutussa lukee, että jos kyseisen tekstin olisi lukenut, ase olisi paljastunut teatterirekvisiitaksi. Mikähän mahtaisi olla Uljaan oma veikkaus, seuraako tuollaisesta tutkintapyynnöstä tutkintaa? Ei kannata ainakaan tällaisin keinoin ryhmittyä puolustuskannalle, jos vähän tulee nenille.

Nämä ihan herättelynä: ottakaa kritiikki vastaan ja osoittakaa, että se on huomioitu, älkääkä enää ampuko omaan jalkaanne tällaisilla näennäisjutuilla. Nämä tällaiset metajournalismit vievät ihan suotta huomiota Uljaan mielekkäämmältä sisällöltä.

Uljas uutisoi, että tutkintapyyntö on suunnitteilla, sillä näin päätoimittajalle tultiin kertomaan. Asiasta kertonut henkilö ei tahdo nimeänsä julki, joten sitä ei julki tuoda. Yritimme tavoittaa tutkintapyynnön tekemistä suunnittelevan henkilön lähteen kautta, mutta tämä ei tahtonut asiasta päätoimittajalle puhua.
Uutisoimme huhun, kun tietoa tai tutkintapyyntöä ei ole uutisoida. Kolmen viikon välein ilmestyvä Uljas häviää komeasti skuuppikilpailut jokapäiväisille maakuntalehdille, joten emme jääneet odottelemaan, totetutuuko suunniteltu aie vai ei.
päätoimittaja Veera Järvenpää

Niin, mutta jokainen varmasti ymmärtää, että tuolla logiikalla lehti kuin lehti voisi väittää AIVAN MITÄ TAHANSA - täällä lukijakunnassa kun ei olla perillä jostain julkisista salaisuuksista tai salaliittokähminnöistä, toisin sanoen me emme itse oivalla ketkä Uljas-lehteä vastaan juonivat: siksi tuollaisia juorupohjaisia uutisia ei voi tehdä. Se voi myös kääntyä lehteä itseään vastaan: voisihan vaikkapa Karjalainen väittää anonyymin vinkin turvin aivan mitä tahansa esim Uljaan rahankäytöstä.

Syksy on keskusteltu eräästä lautapinosta ja pelkkiin sanomisiin perustuvista tiedoista. Toisinaan journalismia tehdään väittämistä ja huhuista. Journalismia kannattaa joskus lukea katsomalla, kuka puhuu. Kun teksti on lähteen suussa tai tieto esitetään tietystä lähteestä hankittuna, toimittaja ei enää vastaa todenperäisyydestä vaan todenperäisyyden tulkintavastuu siirtyy lukijoille. Lehtiin ei voisi kirjoittaa oikeastaan mitään, jos kaiken pitäisi olla kiistatonta faktaa.

Mekään Uljaassa emme oivalla, ketkä lehteä vastaan juonivat. Toivottavasti eivät ketkään. Uljas on opiskelijoiden oma lehti, ja sitä vastaan juoniminen ja toiminnan hankaloittaminen ei ole kovin kauaskatseista. Suositan mieluummin osallistumaan Uljaan sisällön kehittämiseen ja tekemiseen kuin heittelemään sanallisia polttopulloja lehtinippuihin.

Karjalainen ja kuka tahansa on vapaa väittämään mitä tahansa vaikkapa Uljaan rahankäytöstä. Kun näin käy, päätoimittaja vastaa ja osallistuu keskusteluun. Sanat lehdessä eivät ehkä liiku, mutta keskustelu elää.

Verkkokeskustelussa olemme itsekin julkaisseet perättömiä väitteitä Uljaasta, ja jopa jättäneet vastaamatta niihin. Päätoimittajana olen kokenut, että keskustelu kuuluu verkossa lukijoille eikä toimitukselle.

päätoimittaja Veera Järvenpää