Studiolevyjen ässä
Basisti/solisti Lemmy Kilmisterin luotsaamalle Motörheadille lopullista nousua suureen kastiin oli tuleva merkitsemään vuoden 1979 pitkäsoitto Overkill. Trion legendaarisen kokoonpanon muodostivat Lemmyn lisäksi vuosia matkassa viihtynyt rumpali Philty Animal Taylor sekä kitaristi Fast Eddie Clarke. Overkilliä seurannut studioalbumi Bomber edusti niin ikään varsin laadukasta tasoa, mutta studioäänitteiden osalta Motörheadille todellista taivaankantta oli tuleva merkitsemään vuonna 1980 ilmestynyt Ace of Spades. Kyseessä voi todeta olevan albumi, jolta täyteraitaa on turha hakea. Legendaarisimmat iskut kiistattomaksi klassikoksi kohotetun nimikappaleen lisäksi lienevät myös keikkabravuureiksi muodostuneet (We Are) the Road Crew sekä The Hammer. Love Me Like A Reptilen kaltaiset kappaleet yllättävät rakenteellisilla koukuillaan eikä Lemmyn vokalisointi suinkaan ole pelkkää karjumista. Shoot You in the Back on nopeatempoisempi rytistys, jonka soolossa Fast Eddie pääsee väläyttämään toden teolla taitojaan. Fast and Loose tarjoaa kekseliästä riffittelyä ja jälleen upeat soolot Clarkelta. Fast and Loose on nimensä väärti rypistys ja Fire Fire jatkaa operointia nopean, mutta silti koukukkaan rockin parissa.
Jailbaitin riffissä on jotakin kovin tutunkuuloista, mutta kyseessä on silti eräs koko klassikkoalbumin tiukimmista paloista. Dance-raidalla trion soitto toimii kuin rasvattu ja erityisesti jälleen kerran esimerkillistä tulitusta tarjoavan Fast Eddien osalta. Bite the Bullet on vajaan kahden minuutin mittainen vauhtipala ja sen vastapainoksi Chase is Better than the Catch kestää albumin kappaleista ainoana yli neljä minuuttia. Hieman hitaammalla tempolla etenevä raita lukeutuukin vivahteikkuudessaan pitkäsoiton kirkkaimpiin helmiin. Motörheadin voi todeta luoneen metallin genressä aivan oman lukunsa, josta on löydettävissä vaikutteita erityisesti punkrockista. Kotikonnuillaan listalla neljänneksi noussutta Ace of Spadesia seurasi eräs kaikkien aikojen tiukimmista livelevyistä, eli No Sleep til Hammersmith. Vuoden 1982 pitkäsoitto Iron Fist jäi ikävä kyllä legendaarisimman kokoonpanon viimeiseksi. Thin Lizzyn Brian Robertson korvasi Eddie Clarken onnistuneella tavalla koukukkaampaa tuotantoa sisältäneellä ja vuonna 1983 ilmestyneellä pitkäsoitolla Another Perfect Day.
35-vuotiaat sarjassa esittelyssä on vuonna 1980 ilmestyneitä klassikkolevyjä rockin saralta. Sarja päättyy.