Rujo ja rakas esikoinen
The Balls aloitti housebandina Natsalla. Edesmenneen kitaristi Tipi Järvisen soittokavereiksi valikoituivat kitaristit Petri Peevo (ex-Clifters) ja Pera Huuskonen, useissa merkittävissä yhtyeissä Problemsista ja Cliftersistä lähtien vaikuttanut rumpali Sami Vettenranta ja ensimmäisen kokoonpanon basisti oli ensisijaisesti Smackin kitaristina tunnetuksi tullut Rane Raitsikka.
Viimeinen kiinnitys yhtyeeseen oli huomattavat Janis Joplin -valmiudet omannut kajaanilaislähtöinen solisti Marjo Leinonen. Ballsin nimeä kantanut minilp taltioitiin Helsingin Vanhalla. Omasta tuotannosta sen kirkkaimpia helmiä ovat pienestä teoksesta käyvä Treat Right Your Heart, Levyraadin voittanut pelkistetyn intensiivinen Raven sekä ärhäkkä menopala Funny Woman. Covereista Presleyn That’s Allright on kenties liian tunnettu, mutta Larry Williamsin originaali ja myös Beatlesin ohjelmistosta löydettävissä oleva Bad Boy edustaa silkkaa dynamiittia. Shakey Ground-kappaletta Antti Kirvesmäki ehti äänittää vajaan minuutin ajan. Ballsin debyytti edustaa rujoa ja primitiivistä rootsrockia varsin vakuuttavasti.
Yhtyeen esikoistäyspitkä, seuraavana vuonna ilmestynyt Drunkfish oli astetta hiotumpi kokonaisuus ja tasokkaita biisejä riitti:Svengaava Tallman, yhtyeen suurin hitti Crazy Rhythm, tiivistunnelmainen Spring Time Deal ja covereista erityisesti Mitch Ryder & The Detroit Wheelsin Suck It to Me esimerkiksi lukeutuvat albumin parhaimmistoon.
Debyyttipitkäsoittoon ehdittäessä Ranen tilalle basson varteen oli vaihtunut niinikään Smack-jäsenyydestään ensisijaisesti tutuksi tullut Jimi Sero.
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen esittelee 25-vuotiaita klassikkolevyjä kotimaisen rockin saralta.