Kouvolan pahat, eli Peer Günt oli levytystensä osalta tehnyt lopullisen läpimurtonsa vuoden 1986 kakkospitkäsoitollaan, listakärkeen nousseella ja kultaa myyneellä Backseatillä. Tarkalleen vuosi sen jälkeen ilmestyneestä Good girls don’tista muodostui legendaarisen trion suoraviivaisin albumikokonaisuus.
Kiekko käynnistyy nopeatempoisella ja Nikin kitaristinkyvyt esittelevällä raidalla Midnight Train. Riffi- ja kertosäekilleri Bartenderista muodostui ansaitusti albumin hittisingle. Having A Party edustaa hulvatonta remellysosastoa ja sitä seuraa pitkäsoiton kokeilevin biisi Big Brother. Tukevasti svengaava Girls Are Gonna Play the Game sisältää erään Nikin kaikkien aikojen parhaista kitarasooloista. Bluesahtava vajaa kaksiminuuttinen Let the Boys Run the Business päätyi Tsöötz Kettulan ja Twist Twist Erkinharjun aikaisen kokoonpanon keikkaohjelmistoon vielä No Piercing, No Tattoo –pitkäsoiton aikoihin, eli 2005.
Albumin kakkospuolen käynnistää kiistaton slovariklassikko Years on the Road, jonka originaali nimi oli I Started Again. Sitä seuraa levyn unohdettu klassikko, upeasti rullaava Trouble in Deep South. Nimikappaleen Good Girls Don’t Drink Whiskey boogiejyrässä on omat ansionsa, mutta levyn päättävät I’m Gonna Leave It ja Boys Get the Rhythm ovat täytteenomaisempia perusrunttauksia.
Myös Good Girls Don’t … nousi listaykköseksi ja saavutti kultalevyn. Albumin tuoreemman cd-version bonuksena on minilp Bartender, jonka parasta antia edustavat Tavastia-clubilta taltioidut neljä liveraitaa.
Juuri livebändinä Günt oli ja on edelleen omaa luokkaansa, mutta yhtyeen diskografiassa Good girls don’t… ei ansioistaan huolimatta pääse terävimpään kärkeen. Tähän ei voi olla vaikuttamatta se, että albumi sijoittuu Backseatin ja Fire Wiren kaltaisten merkkipaalujen väliin ollen niihin verrattuna hienoinen, joskin varsin pätevä välityö.
Peer Günt: Good girls don’t…
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen esittelee 25-vuotiaita klassikkolevyjä kotimaisen rockin saralta.