Takuuvarmaa Winteriä
Hiljattain edesmennyt albiinokitaristi Johnny Winter teki onnistuneen paluun vuoden 1973 tuolloin varsin osuvasti nimetyllä Still Alive and Well – pitkäsoitollaan. Sen jatkoksi mies julkaisi laadukasta musiikillista tasoa ylläpitäneen albumin Saints and Sinners. Stone County potkaisee pitkäsoiton käyntiin varsin iskevästi. Allen Toussaintin säveltämä Blinded by Love on tyylikkäässä melodisuudessaan ja nyanssikkuudessaan eräs albumin parhaista raidoista. Levyn covereista tunnetuinta antia edustavat Chuck Berryn Thirty Days, Larry Williamsin parhaassa mahdollisessa ränttätänttähengessä versioitu Bony Moronie sekä Jerry Leiberin ja Mike Stollerin aarreaitasta napattu, ja myös muilta osin runsaasti coveroitu Riot in Block Cell Number Nine. Muista versioista mainittakoon ensi alkuun Dr. Feelgoodin kerrassaan onnistunut näkemys aiheesta.
Rolling Stonesin parhaisiin albumikokokonaisuuksiin kevyesti lukeutuvalta Beggars Banquetilta alun perin löytyvä rankka Stray Cat Blues versioituu sekin odotustenmukaisesti varsin verevästi. Bad Luck Situation on toinen Winterin omista sävellyksistä albumilla. Hienoisen räyhänsä vastapainoksi kappaleella on tarjottavanaan kekseliäitä komppeja ja vivahteikasta kitarointia. Se toinen on riipaiseva slovari, tyylikkäällä urkunojailulla ja puhaltimilla sävytetty Hurtin So Bad. Myös Johnnyn laulusuoritus on varsin sielukas. Kakkospuolen avaava Rollin’ Cross the Country, jonka toinen tekijä on pikkuveli Edgar Winter, pistää vielä lisää vauhtia rockmasiinaan erinomaisella soolotyöskentelyllä kruunattuna. Van Morrisonin harvinaiseen tuotantoon lukeutuva Feedback on Highway 101 päättää pitkäsoiton mainiossa jamitteluhengessä. Saints and Sinners saattaa edustaa hivenen kaupallisempaa Johnny Winteriä, kuin moni muu artistin levyistä, mutta puhtaasti kappalemateriaaliltaan kyseessä voi todeta olevan kerrassaan onnistuneen ja kiinnostavan albumikokonaisuuden.
John Dawson Winter III 23.2.1944–16. 7. 2014