Skotlantilaisylpeyden legendaarisin pitkäsoitto
Skotlantilainen The Sensational Alex Harvey Band lukeutuu glamista vaikutteita ottaneen hardrockin keskeisimpiin nimiin. Alex Harvey aloitti musiikillisen uransa jo 50-luvun lopulla skiffleympyröissä. Ensimmäisen pitkäsoittonsa Alex Harvey and His Soul Band Harvey levytti niinkin varhain kuin vuonna 1963. Aivan 1970-luvun alussa Harvey muodosti The Sensational Alex Harvey Bandin, jonka muusikot olivat aikaisemmin vaikuttaneet Tear Gas- nimisessä skotlantilaisyhtyeessä.
TSAHB:n esiintyminen vuoden 1976 Ruisrockissa jätti lähtemättömät jälkensä esimerkiksi Pate Mustajärveen. Parhaimmillaan yhtye onnistui myös levytystensä osalta erinomaisesti ja studioalbumeista legendaarisin lienee vuoden 1973 Next.
Avausraita Swampsnake sisältää raakaa kitarointia ja Gang Bang sekä Vambo Marble Eye hyödyntävät tyylitajuisesti glamrockvaikutteita. Albumin suurteoksia ovat yli seitsenminuuttiset Faith Healer ja The Last of the Teenage Idols. Faith Healer sisältää Harveyn intensiivisen laulusuorituksen ja raa’an kitaroinnin hallitsemaa äänivallia. Nextin tuottajana oli muun muassa Sweetin kanssa tekemästään yhteistyöstä tutuksi tullut Phil Weinman. Hänen ansiostaan albumi paitsi rokkasi tuhdisti, myös toi yhtyeen musiikilliset ansiot esiin kaikessa komeudessaan.
The Last of the Teenage Idolsin teksti sisältää omaelämäkerrallisia aineksia ja on hardrock, doo wop ja big band-vaikutteissaan musiikillisesti varsin moniulotteinen. Juice Leskinen suomensi kyseisen kappaleen nimellä Viimeinen kultahammas ja sen itseoikeutetuksi esittäjäksi valikoitui Pate Mustajärvi. Myös Jacques Brelin käsialaa olevan nimiraidan Next Pate levytti ensimmäisen sooloalbuminsa Nyt nimikkoraidaksi. Coverrallatuksen Giddy Up Ding Dongin Juice Leskinen puolestaan levytti Grand Slamin kanssa nimellä Hellurei ja Onni Gideon.
Sensational Alex Harvey Bandin vaikutusta kotimaiseen ja ensisijaisesti Manserockiin voinee näin ollen pitää kiistämättömänä. Lavalla yhtye antoi palaa, mutta myös musiikillisesti sen panos oli varsin vahva. Erityisesti kitaristi Zal Cleminsonin taidot ansaitsevat vakavaa huomiota.
Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa.