Maukasta pukinpääkeittoa
Keith Richards on joskus maininnut, että Stonesin vuoden 1973 viinitarhassa on huono vuosikerta. Yhtyeen neljän edeltävän studioalbumin (Beggars Banquet, Let It Bleed, Sticky Fingers ja Exile on Main Street) huikean tason huomioon ottaen Goats Head Soupia voineekin pitää jonkinasteisena välityönä, tosin varsin tasokkaana sellaisena.
Erityisen hyvin albumi toimii nimenomaan slovarituotantonsa osalta. Nicky Hopkinsin pianosoolon kruunaama Angie on Goats Head Soupin tunnetuin raita, mutta pitkäsoiton unohdetun klassikon tittelin ansaitsee kuitenkin todella kaunis, myös Keith Richardsin vokalisointia tarjoava Coming Down Again. Pikkuhiteiksi nousivat Johnny Winterin jo samaisena vuotena coveroima Silver Train ja upean iskevä, albumin tiukimman rockkappaleen tittelin ansaitseva Doo Doo Doo Doo Doo (Heartbreaker).
Balladiosastosta hyvään keskitasoon ovat vaivattomasti laskettavissa Hide Your Love, 100 Years Ago sekä Winter, mutta Can You Hear the Music syyllistyy viiden ja puolen minuutin kestossaan ylipituuteen kokonaisideaansa verrattuna. Avausraita Dancing with Mr D on tanakasta soitannastaan huolimatta kaukana viisi vuotta iäkkäämmän Sympathy for the Devilin uhkaavuudesta ja musiikillisesti Chuck Berry-osastolle kunniaa tekevän Starfuckerin nimi vaihtui ymmärrettävästi Star Stariksi.
Puolet Goats Head Soupin sisällöstä on joka tapauksessa kohotettavissa klassikko-osastoon ja vaikka albumin seuraaja, seuraavana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto It’s Only Rock N’ Roll on edeltäjäänsä parempi, on myös Goats Head Soup mainettaan laadukkaampi levykokonaisuus. Kyseisellä albumilla Stonesit osoittivat pätevyytensä ensisijaisesti tyylitajuisten balladien työstäjinä.
Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa