Maggien debyyttisoolo
Skottilais-brittiläisen bluesrockylpeyden Stone the Crowsin hajottua saarivaltakunnan laadukkaimpiin laulajattariin lukeutuva Maggie Bell aloitti soolouransa. Vuonna 1973 ilmestyneen albumin Queen of the Night tuottajana toimi legendaarinen Jerry Wexler. Cappo Queen on iskevä aloitus, jonka jälkeen Maggie coveroi Janis Joplinia tyylitajuisesti A Woman Left Lonely-raidan verran. John Prinen käsialaa oleva Souvenirs on liki pitäen pakahduttava balladi ja J. J. Calen After Midnightin versio originaalin sijaan lähempänä Claptonin näkemystä aiheesta. Vanha yhtyetoveri Ronnie Leahy vastaa pitkäsoiton kiistattomiin huippuhetkiin kuuluvasta tiivistunnelmaisesta nimiraidasta Queen of the Night.
Oh My My on suoraviivaisempi revitys siltikin, että toisena kappaleen tekijöistä esittäytyy melkoinen hittinikkari Vini Poncia. As the Years Go Passing by:n perusbluesissa Bell lienee mukavuusalueellaan ja David Clayton-Thomasin käsialaa oleva Yesterday’s Music omasi nostalgissävyisen tekstinsä lisäksi myös hittiainesta. Slovariosastossa We Had It All sijoittuu tasollisesti lähelle nimiraitaa. The Other Side sekä albumin päättävä tunnelmapala Trade Winds edustavat tyylitajuisesti albumin melodisinta tuotantoa.
Hienoisesta hajanaisuudestaan huolimatta Queen of the Night osoittaa Maggie Bellin kiistattomat vokalistin taidot monipuolisen kappalemateriaalin parissa. Hänen seuraava sooloalbuminsa, Swan Songin kautta vuonna 1975 ilmestynyt Suicide Sal sisälsi muun muassa klassikkotasoisen nimiraidan sekä erinomaisen näkemyksen Freen merkkiteoksiin lukeutuvasta Wishing Wellistä ja itse Jimmy Page vieraili levyllä muutamalla raidalla.
80-luvun alussa nykyisinkin harvakseltaan keikkaileva ja levyttävä Bell vaikutti yhtyeessä nimeltä Midnight Flyer.
Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa.