Eräs kaikkien aikojen debyyteistä
Southern rockin kaikkein legendaarisimman yhtyeen esikoinen vuodelta 1973 lienee komeimpia albumidebyyttejä koko rockmusiikin historiassa. Bändin ytimen olivat tuolloin jo hyvän aikaa muodostaneet solisti Ronnie Van Zant ja kitaristit Allen Collins sekä Gary Rossington.
Debyytin revittelevintä osastoa tarjoavat kaksikon Rossington/Van Zant käsialaa oleva avauskappale I Ain’t the One sekä parivaljakon Collins/Van Zant tekemä päätösraita Poison Whiskey. Kuulasta slovarikaunokkia Tuesay’s gone oli ollut työstämässä koko trio. Rory Gallagherin suuntaan kumartavaa Missisippi Kid-raitaa olivat Ronnien lisäksi olleet tekemässä rumpali Bob Burns sekä albumin tuottajana häärinyt musiikin jokapaikanhöylä Al Kooper. Things Going On on sekin letkeä biisi, mutta albumin kiistattomiin klassikoihin lukeutuvat etenkin ärhäkkä Gimme Three Steps, puhutteleva Simple Man sekä tietenkin kitararockin kiistattomiin kulmakiviin lukeutuva, Duane Allmanin muistoksi tehty päätösraita Free Bird.
1970-luvun Skynyrd-tuotanto ei sisältänyt yhtään täydellistä hutia. Kakkosalbumi Second Helpingiltä löytyvät Sweet Home Alabama-hitin ohella mm. klassikko The Needle and the Spoon, konserttien avauskappaleeksi muodostunut Workin’ for MCA sekä makoisasti svengannut näkemys J. J. Calen Call Me the Breezestä.
Vuoden 1975 Nuthin’ Fancy tarjoili hieman sofistikoituneempaa soundia. Mukana olivat toki rankemmat raidat, tyylillisesti Freelle komeasti kunniaa tehnyt On the Hunt sekä riffien ja sooloilun upea kombinaatio Saturday Night Special, mutta myös musiikillista ilmaisua laajentaneet veikeä Railroad Song ja upea slovari Am I Losin’. Vuoden 1976 Gimme Back My Bullets oli niin ikään varsin onnistunut levy huippuhetkinään nimikkoraidan lisäksi Roll Gypsy Roll sekä sydäntäsärkevä Searching. Tuplalive Oncemore from the Road esitteli Skynyrdin viriileimmillään ja mukana oli uutena jäsenenä kitaristi Steve Gaines.
Kolme päivää ennen kohtalokasta lento-onnettomuutta lokakuussa 1977 Skynyrd oli ehtinyt saada valmiiksi uuden albuminsa Street Survivors, jonka kohokohtiin lukeutuvat etenkin That Smell sekä slovarien eliittiin Skynyrdin tuotannossa nouseva I Never Dreamed. 1970-lukuinen Skynyrd oli tyylisuuntansa muotovalio.
Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa