Oklahoman trubaduuri parhaimmillaan
Juuri edesmenneen Oklahoman hiljaisen kitarataiturin J J Calen tuotannosta suurinta arvostusta nauttinevat hänen tuotantonsa laajuudesta ja laadukkuudesta huolimatta neljä ensimmäistä pitkäsoittoa. Niiden biisiaarteistoon lukeutuu Call Me the Breezen, After Midnightin, Crazy Maman, I got the Same Old Bluesin, Cocainen ja Hey Babyn kaltaisia täysosumia, joista suurin osa on tullut tunnetuksi covereina ja ensisijaisesti Eric Claptonin ja Lynyrd Skynyrdin erinomaisina näkemyksinä.
Calen kakkospitkäsoiton Really on esimerkiksi J Karjalainen 90-luvulla maininnut artistin parhaaksi. 12 kappaleen kokonaisuuden aloittaa sen rokkaavin esitys, kertosäkeen, kitarasoolon ja kokonaisuutta värittävien puhaltimien upea yhdistelmä, joka tottelee nimeä Lies. Everything Will Be Alright esittää sanomansa svengaavan vakuuttavasti ja pianovoittoisesti.
Vajaan kahden minuutin mittainen I’ll Kiss the World Goodbye on irtonaisessa toteutuksessaan kuitenkin vielä astetta onnistuneempi ja sisältää myös mainion soolon. Changes tarjoaa upeita akustisia tunnelmia mainiolla melodialla höystettynä. Upealla urkunojailulla sävytetty Right Down Here lisää onnistuneesti svengiä masiinaan. If You’re ever in Oklahoma tekee nopeatempoisesti kunniaa Calen kotiseuduille inspiroituneen ja monipuolisen soolotyöskentelyn kera.
Ridin’ Home jatkaa tyylikkäästi samaa teemaa ja kyseessä on Liesin ohella eräs pitkäsoiton tunnetuimmista raidoista. Going Downin kaltaisilla kappaleilla Cale osoitti saavansa suhteellisen vähistä aineksista irti varsin runsaasti. Svengaava soitto ja liki pitäen Calen tavaramerkistä käyvä kuiskaava laulu hallitsevat upeaa Soulin’-raitaa.
Näin kovassa seurassa Playing in the Street jää tiukoista sooloistaan huolimatta hienoisen täyteraidan asemaan. Mojo on kuin onkin cover ensisijaisesti Muddy Watersin versiona tunnetuksi tulleesta bluesklassikosta, vaikka kappaleen nimi onkin tässä tapauksessa lyhentynyt. Louisiana Women on upean pitkäsoiton leppeä päätösraita, joka instrumentaatiossaan sisältää mausteena myös viulua.
J J Calen neljä ensimmäistä pitkäsoittoa, eli Naturally, Really, Okie sekä Troubadour ovat sarjassaan lähes täydellisiä paketteja. Oklahoman trubaduuri on poissa, mutta musiikkinsa elää.
Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa