Psykedeelistä rockia edustaneen Vanilla Fudge-yhtyeen hajottua bändin tiukka rytmiryhmä, eli rumpali Carmine Appice ja basisti Tim Bogert kasasi uuden yhtyeen, johon tulivat mukaan Ted Nugentin Amboy Dukes- yhtyeen solisti Rusty Day sekä Mitch Ryder & The Detroit Wheelsin kitaristi Jim McCarty. Kyseinen Cactus-miehitys julkaisi kolme pitkäsoittoa tiukkaa boogierockia. Kyseisistä albumeista erityisen onnistuneita ovat vuoden 1970 nimetön debyytti sekä seuraavana vuonna ilmestynyt Restrictions.

Yhtyeen joutsenlauluksi jääneen albumin Ot n’ Sweaty aikoihin Day ja McCarty olivat jo antaneet tilaa aikaisemmin Leaf Houndissa sekä Atomic Roosterissa vokalisoineelle Pete Frenchelle sekä kitaristi Werner Fritzschingsille. Lisäksi yhtyeen kokoonpanoa täydennettiin kosketinsoittaja Duane Hitchingsillä.
Ot n’ Sweatyn ykköspuoli on taltioitu livenä Puerto Ricon Mary sol pop festivaaleilla huhtikuussa 1972. Erityisesti yhtyeen perusteoksiin lukeutuvasta Let Me Swimistä on tarjolla raivoisa näkemys ja mainiosti jytisevät myös muut livevedot Bad Mother Boogie ja Our Little Rock N’ Roll Thing. Ot n’ Sweatyn studiopuoli on kuitenkin se, joka ensisijaisesti tekee albumista pienen klassikon. Bedroom Mazurka on todellinen jytähelmi, Bringing Me Down tyylikäs slovari ja Telling You pieni teos.

Cactuksen hajottua Bogert ja Appice pääsivät viimein soittamaan kitaravelho Jeff Beckin kanssa. Yhteistä yhtyettä oli suunniteltu jo vuonna 1969, mutta tuolloin Beckin auto-onnettomuus oli pistänyt suunnitelmat jäihin.
Superryhmä Beck Bogert Appice julkaisi yhden studioalbumin ja pari livelevyä. Cactus on ollut toiminnassa jälleen vuodesta 2006 lähtien ainoina originaalijäseninään Bogert ja Appice.

Cactus:Ot n’ Sweaty

Arviosarjassa Pertti Pulkkanen jatkaa matkaansa vuoden 1972 klassikoiden pariin.