Solisti/kitaristi Noddy Holderin, kitaristi Dave Hillin, basisti/kosketinsoittaja Jimmy Lean ja rumpali Don Powellin muodostama Slade tehtaili ansiokkaan määrän singlehittejä 1970-luvun alkupuolella, mutta onnistui varsin hyvin myös albumikokonaisuuksien osalta. Vuoden 1972 Slayed? on kvartetin pitkäsoitoista kaikkein raain.
Sen edeltäjä Play It Loud edustaa tyylillisesti hittisinglejä kehittyneempää tuotantoa ja seuraajansa, Old New Borrowed and Blue sekä Slade in Flame sisältävät jyräyksiensä lisäksi myös slovarituotantoa hittisinkkujensa (Everyday, Far Faraway ja How Does It Feel) muodossa. Slayedin hittikipaleet ovat Mama Weer All Crazee Now sekä Gudbye to Jane, mutta vielä suuremmat huippuhetket löytyvät albumiraitojen joukosta. How Do You Ride on iskevä aloitus, The Whole World’s Going Crazee vielä astetta onnistuneempi ja slovari Look at Last Nite sekä rivakka I Won’t Let It ’appen Again lähes klassikkotasoisia. Ykköspuoli päättyy upeasti revittelevään näkemykseen Janis Joplinin legendaarisesta Move Overista. Gudbuy Gudbuy ja I Don’t Mind ovat jylhän raakoja esityksiä ja albumi päättyy coverpotpuriin Let the Good Times Roll/Feel So Fine, joka kulminoi Sladen tuonaikaisen tuotannon ideologian.
Slayed? edustaa Sladea kaikkein raaimmillaan, mutta seuraavilla pitkäsoitoillaan yhtye osoitti Play It Loudin tavoin monipuolisuutensa. Vuonna 1976 ilmestynyt, ensisijaisesti Amerikan markkinoille suunnattu Nobody’s Fools oli tyylillisesti jo varsinainen runsaudensarvi.
Slade: Slayed?
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen jatkaa matkaansa vuoden 1972 klassikoiden pariin.