ZZ-Topin vuoden 1970 nimetön debyytti oli vielä melkoisen puhdas blueslevy, mutta sen seuraajalla, kahta vuotta myöhemmin ilmestyneellä pitkäsoitolla Rio Grande Mud raskaampi ja rullaavampi soundi alkoi hahmottua. Basisti Dusty Hillin vokalisoima Francine on verrattomasti svengaava boogie, josta Top nappasi ensimmäisen singlehittinsä.
Astetta koukukkaampi Just Got Paid sisältää Billy Gibbonsin erinomaisen soolon. Musmouth Shoutin’ on äärimmäisen tiukka bluesrytistys ja ykköspuolen päättävät loistavan riffin varaan rakennettu Ko Ko Blue sekä niin ikään Hillin laulama laid backimpi Chevrolet. Instrumentaalikappaleessa Apologies to Pearly Billy Gibbons loistaa slidekitaroineen ja Bar-B-Q sekä Down Brownie ovat erinomaisia boogienumeroita. Kakkospuolen mestariteos on kuitenkin pitkä ja vakuuttava bluespala Sure got Cold After the Rain Fell.
Sen loistokkuuden ansiosta ainoa täytteenomaisempi raita, Whiskey N’ Mama, puolustaa paikkaansa albumilla. Kokonaisuutena Rio Grande Mud tarjoaa äärimmäisen tanakkaa ZZ-Top-soundia ja todellisia ässäbiisejäkin levyllä on kiistatta useita. Seuraavana vuonna ilmestynyt Tres Hombres olikin sitten jo täysosuma, ehkä kaikkien aikojen laadukkain ZZ-Top-albumi.
ZZ-Top: Rio Grande Mud
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen jatkaa matkaansa vuoden 1972 klassikoiden pariin.