Stone the Crows oli vuosina 1969-1973 toiminut skottilais-brittiläinen rockyhtye, jonka tunnetuimmat jäsenet olivat voimakasääninen solisti Maggie Bell, vuonna 1972 Chansean yliopisto-keikalla sähköiskuun traagisesti menehtynyt kitaristi Leslie Harvey (Alexin pikkuveli) sekä myöhemmin Robin Trowerin yhtyeessä vaikuttanut basisti Jimmy Dewar.
Yhtyeen managerina toimi ensisijaisesti Led Zeppelinin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnettu Peter Grant. Kolmannen pitkäsoiton Teenage Licksin aikoihin Stone the Crowsin kosketinsoittajaksi oli siirtynyt Ronnie Leahy, jolla on yhteys myös kotimaiseen rockiin; hän tuotti Wigwamin vuoden 1976 albumin Lucky Golden Stripes and Starpose.

Kahteen ensimmäiseen pitkäsoittoon; albumeihin Stone the Crows ja Ode to John Law verrattuna Teenage Licks edustaa rokimpaa soundia-toki blues- ja jopa progevaikutteilla höystettynä. Avausraita Big Jim Salter on upean riffittelyn kuljettama menopala, ja I May Be Right I May Be Wrong sekä Mr Wizard edustavat Stone the Crowsia ja erityisesti Maggie Bellin sekä Les Harveyn talenttia upeimmillaan. Kosketinsoitinvetoinen päätösraita Seven Lakes kääntyy lähes progeksi. Coverpalaksi valittu Dylanin Don’t Think Twice saa ansaitsemansa käsittelyn.

Viimeisen albuminsa Ontinuous Performance Stone the Crows viimeisteli Les Harveyn kuoleman jälkeen. Hänen tilalleen tuli sittemmin Paul McCartneyn Wings-yhtyeestä tuttu Jimmy McGullogh. Svengaavasta Goodtime Girlistä muodostui hitti ja myös On the Highway, Onemore Chance sekä Les Harveylle omistettu Sunset Cowboy olivat varsin vaikuttavia esityksiä. Stone the Crowsin musiikkia suositellaan kaikille bluesrockista pitäville.

Arviosarjassa Pertti Pulkkanen ihastelee vuoden 1971 musiikillista määrää ja laatua.