Vuonna 1971 ilmestynyt Sticky Fingers oli Rolling Stones Recordsin ensimmäinen julkaisu ja samalla ensimmäinen Rollareiden pitkäsoitto, jonka tekemisessä Mick Taylor oli täysipainoisesti mukana.
Kiekko käynnistyy legendaarisella hittisinglellä Brown Sugar, jota seuraa sielukasta kitararockia edustava Sway. Balladiklassikko Wild Horses nostattaa kylmät väreet ja Can’t You Hear Me Knocking on pitkä ja vaikuttava teos, joka lopun saksofonisooloineen jakaantui ikään kuin kahteen osaan esimerkiksi Derek & The Dominosin Laylan tavoin.
You Gotta Move nostaa kunniaan Stonesin vanhan kunnon rhythm and blues-taustan ja albumin kakkospuolen alkuun sijoittuu kaksi klassikkoa, ärhäkkä Bitch sekä Billy Prestonin urkutaituroinnilla kuorrutettu I Got the Blues. Sister Morphine on kunnianosoitus Marianne Faithfullille ja lätyn tunnetuimpiin raitoihin lukeutuvaa Dead Flowersia on versioitu monella leirinuotiolla. Kokeilevampi Moonlight Mile päättää laadukkaan levyn kertakaikkisen upeasti.
Stones oli ylipäätään varsin kovassa vedossa juuri Mick Taylorin yhtyeessä vaikuttamisen aikana. Tupla-albumi Exile on Main Street edustaa varsin hyvää tasoa niin ikään ja Goats Head Soup sekä etenkin It’s Only Rock N’ Roll lukeutuvat Stonesin diskografiassa selkeästi aliarvostettuihin levykokonaisuuksiin.
Arviosarjassa Pertti Pulkkanen ihastelee vuoden 1971 musiikillista määrää ja laatua.