1971: Inkkaribändin mestariteos

Vegasin veljesten Lollyn (kitara) ja Patin (basso) luotsaama Redbone oli eräs 1970-luvun alun kiinnostavimmista suosiollisesti kakkosdivisioonan rockyhtyeistä. Kaksikon lisäksi Redbonen kuuluisimpaan kokoonpanoon kuuluivat kitaristi Tony Bellamy sekä rumpali Pete D’ Poe, joista ainoastaan viimeksi mainittu oli 100 % intiaani, vaikka kaikilla yhtyeen jäsenillä tosin oli suonissaan myös intiaaniverta.
Redbonen musiikki oli mikstuura swamprockia ja cajun-vaikutteita. Vegasin veljeksillä oli merkittävä musiikillinen ura takanaan jo ennen Redbonen perustamista. Ennen lopullista läpimurtoaan juuri Witch Queen of New Orleans albumin nimikappaleella Redbone oli ehtinyt julkaista jo kaksi varhaisempaa pitkäsoittoa; Redbone ja Potlatch sekä saavuttaa ensimmäisen singlemenestyksensä svengaavalla biisillä Maggie. Witch Queen of New Orleans on kokonaisuutena kenties Redbonen vahvin työ.

Klassikkotasoisen nimiraidan lisäksi se sisältää sellaisia upeita svengipaloja kuin One Monkey, Niji Trance sekä Jericho. Emotions tihkuu etnissävytteisen rockin ydinmehua ja When You Got Trouble edustaa Redbonen tuotannon synkempää laitaa. Message from A Drum huokuu intiaanitematiiikkaa. Levyn ainoa täytebiisi on melodialtaan ehkä liiian imelä Sun Never Shines on the Lonely. Hittisingle Witch Queenin ansiosta Redbone toimi lämmittelyesiintyjänä useille keskeisille ja raskaillekin rockyhtyeille, joista mainittakoon Black Sabbath, Mountain sekä The Faces.
Witch Queen of New Orleans-albumin jälkeen Redbonen musiikillinen tyyli keveni,vaikka seuraavat albumit Already Here (1972) ja Wovoka (1973) sisälsivät yksittäisiä täysosumia, kuten edellisen Santana-henkinen Power (Prelude to Means) ja jälkimmäisen upea nimikkoraita. Redbonen kolme ensimmäistä albumia ovat varsin vahvoja näyttöjä swamprockin alueella.

Arviosarjassa Pertti Pulkkanen ihastelee vuoden 1971 musiikillista määrää ja laatua.